Nyt se on jälleen tapahtunut. Kesäloma on päättynyt, ja on aika alkaa kuluttaa koulun penkkejä. Tällä kertaa siirryn taas vaihteeksi uuteen opinahjoon, Ounasvaaran urheilulukioon. Mites sitä nyt jatkais, varmaan muutaman sanasen voisin sanoa luokastani. Tai no eihän tuolla tunneilla varsinaisesti oman luokan kanssa olla, mutta ymmärtänette kyllä mitä tarkoitan.
Faktapohjaisista tiedoista jos lähdetään liikkeelle, niin tänä vuonna Oukun urlut käsittää 28 henkilöä, joista 20 on miespuolista ja 8 naispuolista. Suunnistajia on peräti 5 kappaletta, 4 Rovaniemeltä ja yksi muualta kuin Rovaniemeltä. Rollosta on siis mie, Mikko, Ella ja Tuomas. Monet varmaan tunnistavat nimistä, keitä on kyseessä joten tarkemmat esittelyt eivät taida olla tarpeen. Onhan se mukavaa, että on suunnistajia samassa koulussa, puhutaan kuitenkin samaa kieltä.
Nykyään Rovaniemellä koulutyönsä hoitaa ja harjoitteitaan suorittaa myös Pudiksen oma poika Aleksi Härkönen. Aleksi on siis tässä hiljattain muuttanut omaan kämppään, ja nyt alkoi sitten jokapäiväinen nuudelien syönti ja villi biletys, ja ura on sitä myöten siinä. No ei kai, tämä on vain omilleen muuttamisen yleinen vaara, ei Aleksi siihen sorru. Viiden tonnin noteeraus tältä kaudelta yksin rennosti läpyteltynä 16.44, joten timantin kova kaveri on kyseessä. Kännykästä löytyisi kuvakin tähän laitettavaksi, mutta antaa sen verran vääristyneen kuvan komeasta miehestä, että en laita.
Sitten on näitä perus futareita ja jäkäreitä, jokunen hiihtäjä, pari mäkihyppääjää, pituushyppääjä (kohtalaisen kova sellainen), alppihiihtäjä. Ensimmäisenä mieleen tulleita mainitakseni.
Lukio on tarkoitus vetää läpi neljän vuoden aikana. Eittämättä erittäin työntäyteiset, mutta mielenkiintoiset neljä vuotta on tulossa. Paljon asioita ehtii tapahtua. Toivottavasti mahdollisimman paljon hyviä asioita. Muutamaan kysymykseen saadan näiden neljän vuoden aikana varmasti myös täällä blogissa vastaus, kuten
Kuinka kauan suhteellisen helppo ja nopea kehittyminen jatkuu?
Alkaako hiihtokin vihdoin kulkea?
Paljonko ulkomailla reissaaminen lisääntyy ja alanko käymään talvellakin ulkomailla?
Säilyykö koulumenestys entisellään?
Joko niitä arvokisapaikkoja alkaa kohta tulla?
Koittaako joskus oikein vaikeat ajat?
Alkaako aikuistuminen lukioiästä?
Kuinka kauan jatkan hiihtoa kilpailumielessä?
Edustanko vielä neljän vuoden päästä Ounasvaaran Hiihtoseuraa?
ja niin edelleen.
Pelisäännöt koulunkäyntiin on selvillä. Käskyt tulee hieman ylemmältä taholta, mutta tiedostan ne kyllä itsekin. Jos koulu ei suju, niin ei tipu eikä tirise mitään ylimääräistä mukavaa kuten Ylläksen hisuleiriä, joitakin kilpailumatkoja tai mahdollisesti ulkomaan leirejä. Täytyy pitää nämä aina mielessä, ja kaivaa se kirja esiin joka ikinen vapaa hetki. Lisäksi haluan jatkossa johonkin kunnon ammattiin (en vielä tiedä tarkalleen mihin), joten koulun on parempi sujua kunnialla.
Ei siis muuta kuin työtä, työtä. Ekassa jaksossa on muistaakseni 35 tuntia, joista 6 tosin aamutreenejä, mutta kuitenkin. Saattaa olla, että blogin kirjoittelut jää tämän luuhistavan taakan ja harjoittelun johdosta vähemmälle. Jos sitä kuitenkin kerran viikkoon -taktiikalla pystyisi jatkamaan.
Huomenna alkaa jo aamua lukuun ottamatta lukujärjestyksen mukaan. Huokaus tähän perään.
