Afterski

Nyt on kaikki kolme matkaa tahkottu ja tässä sitä odotellaan konetta jotta pääsis lenteleen kotia kohti. 

Henk. koht. kisassa taisin tehdä virheitä jotain 1,5 minuuttia. Ei oo nyt karttaa tässä mutta enköhän suunnilleen muista, miten rata eteni. K-pisteen jälkeen lähti useampi polku ylös rinteeseen ja otin niistä yhden liikaa vasemmalta, mutta ei siinä montaa sekuntia mennyt. Rastille asti oli aika lailla puskaa, hieman ilmeni epäröintiä mutta aika suoraan tulin lipulle. Kakkoselle kiersin heti rastilta lähdettäessä jyrkähkön mäen nokan kokonaan vasemmalta, suoraan olisi voinut olla nopeampi. Tosin vaikea sanoa minkälaista risukkoa siinäkin olisi ollut. Rastinotossa oli taas pientä epävarmuutta, en oikein tiedä mistä sekin taas johtui. Keskittyminen oli mun mielestä kuitenkin hyvällä tasolla, ehkä siinä sitten vähän epämääräistä oli tai jotain. Levitin kartan vähän matkan päässä rastista, mutta tiesin että ei se kaukana ole ja siinähän se viereisessä kolossa sitten näkyikin kun kurkkasin sinnepäin.

Kolmoselle otin omasta mielestä hyvän reitinvalinnan, tosin alkumatkan valkoisella ja pikku pateilla kuvattu alue oli todellisuudessa karmeaa risukkoa. Rasti nasahti hyvin kohdilleen. Nelonen ja vitonen oli lyhyitä välejä, ja tein niille molemmille isot koukut, yhteensä joku minuutti. Neloselle lähdin aluksi hyvin rastilta, mutta juoksin liikaa rinnettä pitkin enkä katsonut vasemmalle. Vitoselle en tiedä vieläkään, mitä tein. Piti nousta kumpareiden välistä, mutta jotain siinä kävi ja löysin itteni jostain ihan muualta kuin missä piti olla. Lisäksi rasti oli taas läpipääsemättömän puskan takana, sinnekin piti kiertää ihan kunnolla. Onneksi kartassa oli valkoista väriä niin osasi varautua tähän kiertoon.

Kympille asti meni muistaakseni ihan mukavasti. Yhdelletoista tullessa olin tarkalleen kartalla polulta lähtiessäni ja tähtäsin mielestäni tarkasti rinteeseen. Epäilyttävän näköinen kallioaluekin osui sopivasti kohdalle, ja liikaa vasemmallehan se meni. En tiedä, tuntui että rasti oli aika yllättävän alhaalla. 

Lopussa ei ollut mitään ihmeempiä, aika juoksua se oli. Juoksu ei muuten tuntunut kovinkaan hyvältä, sairastuin nimittäin NuJun jälkeen flunssaan. Aika tukkoista oli ja kädet hyytyi jossain puolimatkassa, vissiin oli liian raskaat kuntopallot keskiviikon aamutreeneissä.

Illalla oli sitten perinteinen disco. Alku oli melko laimea, mutta kyllä se tunnelma siitä pikkuhiljaa lähti nousuun vaikka muutama hyvä biisi, esimerkiksi Cheekin timantit, jäi kokonaan kuulematta. Mutta tosi kiva ilta oli sit loppujen lopuks.

Viestissä olin C-sarjassa ankkurina. Meidän joukkueen viesti ei mennyt ihan nappiin, Mikolla tuli joku virhe ja Anna loukkasi kätensä. Vaihdossa eroa kärkeen oli n. 12 min mutta Lahdella ei ollut jatkajaa, ja muistaakseni Jopis tuli viitisen minuuttia Lahden takana joten noin 7 min taisi olla lähtiessä eroa johtavaan Mikkeliin. Tompalla taisi olla pienoinen hajurako, mutta kohtalaisen pian häntä jahtaamaan lähtivät ensin Jyväskylä ja Miro, sekä noin minuutin päästä varsinainen letka, johon kuuluivat mm. Hankasalmi (Aleksi), Helsinki 2 (Arttu), Helsinki 4 (Veli) ja Helsinki 1 (OoPee). Oli siinä myös Imatraa, Muuramea ja vissiin vielä yksi Helsingin joukkue ennen meitä ja Tamperetta. Paremmin tilanteen varmaan käsittää kuitenkin tästä. 

Annan käden vuoksi Alpo sai kartan hieman mua ennen, mutta juoksin hänet K:lle kiinni. Ykkösväli oli heti kohtalaisen pitkä, alussa oli polkua aika pitkään mutta loppu sitten metikköä. K:lta lähtiessä seurailin polkuja Alpon peesissä, siinä oli hyvä tulla. Vauhti oli sopivan rivakkaa mutta kuitenkin leppoisaa. Ison mäen häämöttäessä hyppäsin polulta sivuun, ja niin teki kohta myös Alpo. Itellä oli tarkoitus juosta mäki viistosti ylös ja kiertää korkein kohta hivenen vasemmalta. Näin teinkin, mutta mäkeen lähdettäessä Alpo erkani oikealle. Ajattelin hänen ottavan aiemmin mäen päällä menevän polun alle ja yritin pitää hyvää tahtia päällä rinteessä. Mäen päälle tultuani vilkuilin sekä vasemmalle että oikealle, ei näkynyt Pyrinnön paitaa. Tiesin, etten ainakaan näköetäisyyttä voinut reitilläni hävitä, ja jatkoin sujuvasti kohti omaa rastiani. Vähän ennen rastia näin Alpon jonkin matkaa oikealla, oli poika vetänyt suoraviivaisesti tiheikön läpi. En jäänyt odotteleman, vaan jolkottelin hyvää kyytiä loivassa rinnemaastossa poimien samalla kakkosrastin ennen isolle polulle tultuani. Polku teki puolessa välissä melko selvän ässän, mutta varmistin kartasta enkä lähtenyt vielä siitä mutkasta. Toisesta mutkasta ryskin sitten pusikkoon ja rasti ilmoittautui taas varsin napakasti. Neloselle tein radan suurimman virheen, hävisin siinä 20 sekkaa nopeimmalle. Veikkaan, että olisi pitänyt lähteä rastilta heti vasemmalle mäen päälle. Itse lähdin ensin suorahkosti, mutta tulin päätin kuitenkin nopeasti juosta mäen päälle. Tai sitten oikealta, ei ole nyt karttaa niin en muista tarkalleen. Lippulle oli jokatapauksessa pari käyrää pudottamista ylhäältä tultaessa. Parilla seuraavalla välillä ehkä muutaman sekunnin reitinvalintavirheet, mutta voi olla etten lötänyt uraa tai sitten tossu ei ollut niin syönnillään. Tämän jälkeen tarjoiltiin pari pitempää väliä kilpailukeskukseen, ja siinäpä se rata sitten aika lailla olikin.

Juoksu oli ehkä hiukan parempaa kuin eilen, mutta ei vielä erityisen vahvaa. Ei kyllä mitään kauhean huonoakaan, kai se ihan perus kulku oli. Rautainen kunto ei kuitenkaan hälyttänyt turvatarkastuksessa, kuten Anttolaisella JWOC-katsastuksiin lähdettäessä. 

Menin muuten syömään vanhaan tuttuun paikkaan huomatakseni, ettei Chicken Alfredo ollut enää listalla. Jouduin tyytymään johonkin BBQ-juustohampurilaiseen, oli sekin kyllä ihan syötävää.

Mut joo, pitää nousta kohta koneeseen.

Kotimatka on pitkä mutta siihen on totuttu

Nyt on sitten viikonlopun lenkurat tehty. Sanoisin, että pikkuisen meinaa ehkä väsyttää.

Eilen käytiin ravaamassa Paavo Nurmella 7,5 kierrosta. Verryttelyssä tuntui jo ihan hyvälle, eikä jännittänyt yhtään. Paukusta säntäsin matkaan ja kaarteen jälkeen hakeuduin omaan paikkaani letkan keskivaiheilla. Vauhti oli kärkijuoksijoilla heti alusta lähtien sen verran tuimaa, että suunnistajien ja heikompien juoksijoiden jättäytyminen omaksi letkakseen oli tapahtuva oikeastaan jo ensimmäisellä kierroksella. 1000m väliaika kärjellä oli 2.56, itellä suunnilleen 3.08. Matkavauhti tuntui sopivan leppoisalta, ja tyydyin siihen enkä sen kummemmin laskenut kierroksia vauhtia pitääkseni. Veikkaan että jos olisin lähtenyt esim. 4.-5. sijojen vauhtiin, niin hapot olisi tulleet aika samantien. Puputti ja Mikko oli vetohommissa, itse tyydyin tulemaan poikien varjossa. Toisella tonnilla tunnelma letkassa tiivistyi, ja siitä saatoin aistia vauhdin hivenen hidastuneen. Toka donitsi tultiinkin n. 3.17 ja väliaikojen huutelijat huutelivat että nyt ollaan jäljessä 9.30 aikataulusta. Puputti taisi huolehtia vauhdista, ja aavistuksen verran lähdettiin kiristämään. Tokavikan kierroksen takasuoralla kokeilin, ja heti tuli muutama metri eroa. Ei kuitenkaan tuntunut riittävän hyvältä pitkään kiriin, joten hölläsin ja pojat tuli taas kantaan. Takasuoralla kaverit lähti ja ite olin niin unessa, että jäin kolmannelle paikalle. Loppusuoralle tultaessa sain kyllä ihan hyvän rytminvaihdoksen aikaan, mutta melko nopeasti kävi selväksi, ettei tänään suunnistajien herruuteen ole asiaa. Mikko voitti n. pari metriä, mie tulin toiseksi. Puputin voitin suunnilleen isojen rintalihasteni mitalla eli varsin niukasti. Aika oli kai jotain 9.26 luokkaa eli entinen recordi parani tommoset 16 sekkaa. Hyvä juoksu siis.

Tänään kisailtiin NuJu Kouvolan rapakivimaastoissa. Nimitys kuulostaa mielestäni jotenkin erikoiselta, ite en ainakaan tiedä eroaako tuo kauheasti mistään normaalimaastosta. Enkä tiedä, missä sitä jotain rapakiveä tuolla oli, ihan tavallisilta ne mun mielstä näytti. Mutta joo, pelihän oli pelattu jo ennen kuin pääsin itse metsään. Nelossijasta kuitenkin vielä kamppailtiin. 

Juoksu lähti alusta hyvin käyntiin, ja tunne oli oikeastaan yllättävänkin hyvä. Pikkusen säätöä oli kahdella ekalla välillä, mutta tunne oli se, että Granqvistia pystyi ahdistamaan tossulla. Otettiin vähän eri reittejä, mutta leimasin kuitenkin kummallakin rastilla ennen. Kolmoselle teinkin sitten erittäin typerän virheen. Olin tullut pikku koukulla rastille, ja lähtösuunta oli väärä. Lisäksi kattelin seuraavien rastien koodeja kartan takaa, enkä kerennyt lukemaan kumpareita sun muita. Näin kun Granqvist lähti vasemmalle mutta miepä menin oikealle. Saihan siellä puskassa keräillä itteensä ihan kyllikseen. Neloselle mennessä näin Ravinenin paidan, oli poika menossa jo vitoselle. Ainakin minuutin virhe siis. Kieltämättä korpesi ankarasti, mutta mitäs sössit, niin. Fiilikset ei ollu ihan tapissaan, mutta jotenkuten seuraavat liput löytyi. Juoksupuolella alkoi olla jo aika tummaa. Turhien kaarrosten saattelemana lähdin pitkälle välille edessäni Haldenin sinipunavalkoinen suunnistuspaita. En pystynyt lisäämään vauhtia, juoksu oli sitä luokkaa että ei niin mihinkään. Ennen yleisörastille tuloa kuitenkin tavoitin Haldenin sekä Kangasalan. LP otti kuitenkin pikaisen eron pienestä letkastamme kurvatessaan eri hajonnalle, ja jatkoimme matkaa kaksin. Yhdelletoista otettiin eri valinnat, mulla oli vähän nopeampi. Yleisörastilta lähtiessä meno oli suorastaan hiippailua, mutta mikäs siinä kun ei päässy. Kolmelletoista menin väärää polkua, mutta tulin tulin rastille parin sekunnin sisällä Haldenista. Jäin kuitenkin hieromaan koodia, ja rastilta lähtiessä Haldenin paita meni jo kaukana, hyvä että näköetäisyydellä. Seuraavalle rastille tulin hieman haistellen, mutta tiesin olevani oikealla nenällä ja etsin vain kiven siitä reunalta. Samassa Halden nousi oikealta rinteestä samalle rastille. Lopun olin katsonut jo aiemmin valmiiksi, eikä siinä tarvinnut montaa kertaa karttaa vilkaista. Halden pysyi melko helposti takana, eikä loppua tarvinnut tulla ihan täysillä. Silti piti vähän huilia maalissa, oli sen verran tumma kisa.

Parma, HS ja TP näytti miten pitäisi juosta. Otetaan tästä taas oppia, ja eihän tää kuitenkaan ollu kuin yksi viestikilpailu. 

Onnittelut menestyjille!

Kisaennakot

Kävin äsken todistamassa kulkua, joka oli tullut takaisin. Ei tämä homma nyt sittenkään niin tuurista tunnu riippuvan, ihan taitomiehiähän tässä aletaan kohta olla kun vain hoksaa oikeat asiat. Viime tiistaina oli nimittäin eräänlainen harjoite, jonka vaikutukset olivat samankaltaiset kuin edellisen eräänlaisen harjoitteen. Käytännössä 4-5 päivää menee harjoituskivuista toipumiseen ja lisäksi pari päivää muuten vaan ennen kuin kroppa ottaa taas käskyjä vastaan.

Nyt taitaa kalenterissa lukea päivän kohdalla keskiviikko, mikä tarkoittaa sitä että 3000m on edessä ylihuomenna. Ennen kuulumattomana taktiikkana on rikkoa oma ennätys (9.42). Uskoisin 9.30 menevän rikki, hyvänä päivänä joku 9.20 voi olla mahdollisuuksien rajoissa. Kovaa lähteminen on perjantaina ankarasti kiellettyä. En aio toistaa SM-maastojen taktiikkaa, jossa lähdetään niin kovaa, että kilometrin kohdalla juoksu tyssää siihen paikkaan. Vantaallahan kävi niin, että olin alussa kolmantena, sitten hyydyin ja Antun letka tuli ohi. En pystynyt edes hyppäämään peesiin, vaan oli pakko antaa heti siimaa. Lopussa korjasin tilannetta muutamalla ohituksella, mutta ei se paljoa enää auttanut.

Juoksun tavoiterakenne voisi olla siis esimerkiksi seuraavanlainen: 1.tonni 3.10, 2.tonni 3.10, 3.tonni 3.00. Esimerkki maastojen kaltaisesta juoksusta on loppua kohti hyytyvä eka tonni 3.00, toka tonni taistellen 3.20 ja vika 3.10. Jos saisi kerrankin tehtyä sellaisen nousujohteisen juoksun, niin voisi olla tyytyväinen. Kiritaistelut hoitunee ennakolta hyvin, etenkin jos mennään alle 200m kiriin. Katotaan mitä tulee.

Lauantaina sitten tuoreilla jaloilla NuJu. Joukkue on tikissä kuin tikki, ja noudattelee seuraavaa järjestystä:

1. Tuomas
2. Mikko
3. Sanni
4. Sniper
5. Ella
6. Anna
7. mie

Toki kovia joukkueita on monilla muillakin, joten hieno kisa on ehdottomasti tulossa. Virheisiin ei liene varaa kellään.

Kirjoitin eilen pienen jutun myös Leimaus 2014-leirin Facebook-sivuille. Siellä jokainen OH:n junnu vuorollaan raapustaa muutaman sanan keskiviikkona julkaistavaksi omiin kuulumisiin tai vaikkapa ensi vuoden Leimaukseen liittyen. Kyseiseltä sivulta voi siis seurata, mitä OH:n junnuille kuuluu ja kenties millainen leiri ensi kesäkuussa on tulossa.

Ei nyt ehdi raportoimaan tämän enempää, on nimittäin sen verran iso kasa läksyjä tuossa pöydällä odottamassa.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan

...kunnes paranee taas. Näin on käynyt mulle tikin osalta. Kuntohan on edelleen olemassa, mutta ei nyt niin sanotusti oikein lähde. Hermostolla on ilmeisesti jotain kulkua vastaan. Tuossa kohta pari viikkoa sitten oli paras kulku mitä on nähty ikinä koskaan, mutta sen jälkeen on tultu vähän peruutusvaihteella. Eilen kävin radalla tunnustelemassa 3000m tavoitevauhtia kakssatasilla 200m palautuksin. Kolmeen seiskaan sai ihan työstää. Vikan vedin täysillä, ja meni 28. Kroppa ei nyt vaan ota vauhtia vastaan.

Sanoisin, että yksi eniten asiaan vaikuttavista tekijöistä on se, että urkan kylpylä on vuosihuollossa. Yritä siinäkin nyt sitten palautua. Eikä ole tullut muutenkaan sitten sinne huoltavia vierailuja tehtyä.

Tänään oli sitten maakuntaviestijutskat Kemissä. Aamulla oli minimaakuntaviestin ankkuriosuus, kunnioitettavat 2,2 km. Ei mainittavammin kulkenut, mutta suunnistus sujui. Päivällä vielä maakuntaviestin ankkuripätkä, 5 kilsaa. Tunsin lähtiessä, että nyt on happo läsnä koko olemuksellaan. Siispä otin astetta kevyemmän vauhdin mitä aamulla, ja taivalsin sillä eteenpäin. Yksi tyhmä koukku tuli, ja sen lisäksi ruskisteluja useampi minuutti. Luulisi olevan vaikea ruskistaa rasteja noin paljon, mutta itseltäni se tänään onnistui. Toki ei ollut mitään kauhean selviä kohteita, mutta silti. Lippuja pitäisi vaan halkaista aamupäivän malliin, muuten hommasta tulee jatkuvaa epävarmuutta kuten myöhemmin päivällä.

No niin, ei se mitään. Kyllä tästä vielä noustaan kahta kauheammin. Ainakin yksi hyvä viikonloppu tulee myös tälle syksylle, se on faktaa. Urheilu nimittäin pohjautuu yllättävän paljon sääntoihin. Säännöllisin väliajoin se kulku itsellänikin näyttäytyy, vaikka valmentautuminen ei ole vielä täydellistä. Tiedä vaikka jo ensi viikonloppuna. Suurinta roolia vielä tässä vaiheessa näyttelee tuuri, joten en osaa sanoa.

Se ois nyt iltaverkalle.

Kouluhommii

Tietovisa on nyt onnellisesti takana. Äänestysvilkkaus taisi olla viimeisessä kysymyksessä jopa ylivoimaisesti vilkkainta luokka, joten tähän on sitten kai hyvä lopettaa. Vai olisikohan pitänyt vielä jatkaa, kun kerran äänimäärä alkoi nousta? No kuitenkin, päätös on tehty ja kyseinen villitys on nyt ohi. Oikea vastaus viimeiseen kysymykseen oli monipuolinen työstö jne, tai ainakin piti olla. Oli kohtuu vaikea kysymys suomeksikin, niin yritä nyt sitten jotain vielä englanniksi selittää. Näköjään vastasin myös yhteen väärään kysymykseen. Ilmeisesti kuulossa on jotain vikaa. No en tiedä, en vaan jaksanut kuunnella kovin tarkkaan siinä kun puhaltelin vielä keuhkoja tyhjäksi, ja kysymys meni pikkuisen ohi. Enkä jäänyt varmistelemaan, vaan arvasin ne muutamat sanat mitä en kuullut ja sepostin sitten ihan väärää juttua. Jotain arveluksia se herätti, kun haastattelijat hymyili siihen malliin että nyt taisi tulla heitettyä astetta hauskempi vastaus. No, vikana päivänä kysyttiin käytännössä sama kysymys ja silloin sain sentään soperrettua, että edellisessä otatuksessa otin noin kymmenisen sekuntia takkiin. Kumma kun menneitä kysellään, itse ainakin keskityn tulevaisuuteen parempien suoritusten toivossa.

Koulu on pyörähtänyt jo hyvään vauhtiin, ja yllättävän raskaalta on tuntunut. Perjantain, ekan (lähes) täyden työpäivän jälkeen iski heti väsy. Ihan meinasi alkaa kiukuttaan, kuten vanhoina hyvinä aikoina. Koko kesä kuitenkin mennyt suhteellisen hyväntuulisissa merkeissä. Mutta ei se mitään, tänään meni jo paremmin, vaikka kyseessä on viikon raskain päivä koulun osalta. Meni jopa niin hyvin, että koulun jälkeen astelin hyvävoimaisena kirjastoon lainatakseni 2 kpl Zane Greyn romaania. Niistä pitäisi sitten joskus tulevaisuudessa jutella kolmihenkisen ryhmän kanssa aiheesta villin lännen kulttuuri. Johonkin kulttuuriin liittyvää kirjaa piti olla, ja me otettiin tosiaan tuo villi länsi. 30 minuuttia siitä muistaakseni pitäisi turinoida. Ja mikäli oikein ymmärsin, niin juttu on ekan kurssin tärkein arviointiin vaikuttava tekijä. Nyt pitäisi vaan päättää, kumman noista kahlaa läpi. Siitä sitten vaan lukemaan ja lukupäiväkirjaa täyttämään, sitähän tässä on odoteltu koko pitkä ja tylsä kesä.

En nyt muista tarkalleen mistä syystä, mutta anyways, ollaan koulussa jouluun asti Porokadulla. Ei tuo nyt mitenkään mihinkään liity, mutta tahtoo sanoa että siellä on hyvää ruokaa, koska eri keittiö kuin kaupungin koulussa. Tarkoittaa 0 kasvisruokapäivää ja useita eri ruokavaihtoehtoja. Tänään ruokavalioni oli astetta rasvaisempaa, nimittäin rasvassa kylpeviä lohkoperunoita. Hyvää oli. Nyt vaan odotellaan, koska roppa antaa takas hyvää. 

Ei kai tuosta koulusta sen kummempia. Sen kyllä sanon, että ainakin omalla kohdalla käy niin että suhteellisen tarmokkaan opiskelun jälkeen kaikki asiat unohtuu kätevästi parin kuukauden aikana. Etenkin kesä on otollista aikaa tälle muistin rappeutumiselle. Nyt sentään muistin jotain, hyvä merkki. Ja näkeehän sen tuosta haastattelustakin, ettei ole 7 vuoden englannin opiskelu mennyt hukkaan! Kyllä sieltä sentään jokunen sana muistista löytyi, joku impulssi tuli aivohin ja silleen... No niin, eihän noita nyt vaan muista. Periaatteessa siis sama asia kuin suunnistuksen kanssa talven jälkeen, paitsi että silloin mikään ei ole unohtunut ja kaikki asiat tulee vanhaan malliin selkäytimestä. 

Nyt muuten luistaa juttu hyvin, eipä ole tullutkaan tämmöistä hurmosta koettua vähään aikaan. Sormet suorastaan juoksevat näppäimistöllä. Yleensä se on nimittäin silleen, että lenkillä tulee kyllä juttuja mieleen, mistä voisi kirjoitella, mutta odotahan kun pääset koneelle. Sanainen arkku onkin melkonaisen tyhjä.

Huomenna kasilta urlu info ja siitä sitten kouluun. Keskiviikkona alkaakin jo aamureenit. En ole ainakaan vielä minkäänlaista ohjelmistoa nähnyt, mutta ilmeisesti jotain hallissa työstelyä on luvassa. Valmentajana toimii Susanna Parkkisenniemi. Torstaina myös reenit ja sitten päästäänkin jo perjantaihin, joka ehkä sittenkin on viikon pahin päivä. Aamu alkaa ihanasti 8.00-10.15 pitkällä matematiikalla, välissä on 5 min taukoa. Sitten on vissiin 75 min joko opinto-ohjausta tai liikuntaa, ja iltapäivällä vielä fysiikkaa ja äikkää, 75 min kumpaakin. Onneksi tässä tulee aika monta perjantaita oltua reissun päällä. Pari poissolohakemusta onkin jo noudettu, tuossa ne odottelevat tietojen täyttämistä ja rehtorille makusteltaviksi viemistä. Harmi että SM-pitkät on tänä vuonna niin lähellä.

Näin ne päivät pyörii, ja sunnuntaina onkin jo maakuntaviestikarkelot Kemissä. Sitä rataa sitten etiäpäin, kisakalenterihan onkin jo julkaistu tuossa jokin aika sitten. Pikku hiljaa voidaan myös alkaa fiilistellä ratakolmosella. Siitä ja muista asioista kuitenkin lisää tuonnempana. 

Kohta pitää yrittää nukkumaan, taktiikkana on nimittäin saada lisää yöunta

jotta tätä pyöritystä jaksaa.

Kuullun ymmärtämisen testi

Kuuntele seuraava videoleike ja vastaa sen perusteella sivun oikeassa reunassa olevaan kysymykseen. Vastausvaihtoehdot on annettu valmiiksi. Saat kuunnella pätkän niin monta kertaa kuin haluat. Extrana voit myös yrittää kääntää kyseisen osan haastattelusta kokonaan. Huomioi, että tehtävää on vaikeutettu sekä huononnetulla äänen laadulla, että toisen puhujan heikommalla ja yksinkertaisemmalla englannin kielen taidolla. 

Ratkaisu paljastetaan ensi jaksossa.

Koulun penkille

Nyt se on jälleen tapahtunut. Kesäloma on päättynyt, ja on aika alkaa kuluttaa koulun penkkejä. Tällä kertaa siirryn taas vaihteeksi uuteen opinahjoon, Ounasvaaran urheilulukioon. Mites sitä nyt jatkais, varmaan muutaman sanasen voisin sanoa luokastani. Tai no eihän tuolla tunneilla varsinaisesti oman luokan kanssa olla, mutta ymmärtänette kyllä mitä tarkoitan.

Faktapohjaisista tiedoista jos lähdetään liikkeelle, niin tänä vuonna Oukun urlut käsittää 28 henkilöä, joista 20 on miespuolista ja 8 naispuolista. Suunnistajia on peräti 5 kappaletta, 4 Rovaniemeltä ja yksi muualta kuin Rovaniemeltä. Rollosta on siis mie, Mikko, Ella ja Tuomas. Monet varmaan tunnistavat nimistä, keitä on kyseessä joten tarkemmat esittelyt eivät taida olla tarpeen. Onhan se mukavaa, että on suunnistajia samassa koulussa, puhutaan kuitenkin samaa kieltä. 

Nykyään Rovaniemellä koulutyönsä hoitaa ja harjoitteitaan suorittaa myös Pudiksen oma poika Aleksi Härkönen. Aleksi on siis tässä hiljattain muuttanut omaan kämppään, ja nyt alkoi sitten jokapäiväinen nuudelien syönti ja villi biletys, ja ura on sitä myöten siinä. No ei kai, tämä on vain omilleen muuttamisen yleinen vaara, ei Aleksi siihen sorru. Viiden tonnin noteeraus tältä kaudelta yksin rennosti läpyteltynä 16.44, joten timantin kova kaveri on kyseessä. Kännykästä löytyisi kuvakin tähän laitettavaksi, mutta antaa sen verran vääristyneen kuvan komeasta miehestä, että en laita.

Sitten on näitä perus futareita ja jäkäreitä, jokunen hiihtäjä, pari mäkihyppääjää, pituushyppääjä (kohtalaisen kova sellainen), alppihiihtäjä. Ensimmäisenä mieleen tulleita mainitakseni. 

Lukio on tarkoitus vetää läpi neljän vuoden aikana. Eittämättä erittäin työntäyteiset, mutta mielenkiintoiset neljä vuotta on tulossa. Paljon asioita ehtii tapahtua. Toivottavasti mahdollisimman paljon hyviä asioita. Muutamaan kysymykseen saadan näiden neljän vuoden aikana varmasti myös täällä blogissa vastaus, kuten

Kuinka kauan suhteellisen helppo ja nopea kehittyminen jatkuu?
Alkaako hiihtokin vihdoin kulkea?
Paljonko ulkomailla reissaaminen lisääntyy ja alanko käymään talvellakin ulkomailla?
Säilyykö koulumenestys entisellään?
Joko niitä arvokisapaikkoja alkaa kohta tulla?
Koittaako joskus oikein vaikeat ajat?
Alkaako aikuistuminen lukioiästä?
Kuinka kauan jatkan hiihtoa kilpailumielessä?
Edustanko vielä neljän vuoden päästä Ounasvaaran Hiihtoseuraa?

ja niin edelleen.

Pelisäännöt koulunkäyntiin on selvillä. Käskyt tulee hieman ylemmältä taholta, mutta tiedostan ne kyllä itsekin. Jos koulu ei suju, niin ei tipu eikä tirise mitään ylimääräistä mukavaa kuten Ylläksen hisuleiriä, joitakin kilpailumatkoja tai mahdollisesti ulkomaan leirejä. Täytyy pitää nämä aina mielessä, ja kaivaa se kirja esiin joka ikinen vapaa hetki. Lisäksi haluan jatkossa johonkin kunnon ammattiin (en vielä tiedä tarkalleen mihin), joten koulun on parempi sujua kunnialla. 

Ei siis muuta kuin työtä, työtä. Ekassa jaksossa on muistaakseni 35 tuntia, joista 6 tosin aamutreenejä, mutta kuitenkin. Saattaa olla, että blogin kirjoittelut jää tämän luuhistavan taakan ja harjoittelun johdosta vähemmälle. Jos sitä kuitenkin kerran viikkoon -taktiikalla pystyisi jatkamaan.

Huomenna alkaa jo aamua lukuun ottamatta lukujärjestyksen mukaan. Huokaus tähän perään.

Nettisivuista

Olen tehnyt pieniä muutoksia sivuihini. Ensinnäkin pääsivun oikeasta laidasta löytyy nykään linkkejä nuorten suunnistajien kotisivuille/blogeihin. Näkyvyys lienee aina hyvä asia ja ei meillä nuorilla sitä vielä kauheasti ole. Anttolaisellahan on ihan upouudet sivut, ja melkosen hienot onkin kunhan viimeiset viilailut saadaan valmiiksi. Ite en kyllä tommosiin pysty. Tää blogger nyt on vähän köpö mutta niin on vielä itse suunnistajakin joten sehän sopii hyvin yhteen. Yritän kuitenkin parannella näitä omiakin sivuja pikku hiljaa ja lisäksi paikkaan kaikki ulkonäköongelmat kirjoittamalla hyviä juttuja (lue: sitä samaa mitä ennenkin). Enkku blogin kanssa poistin, ei nyt jaksa kirjottaa kun ei oo mitään tuhansia ulkomaalaisia lukijoita kuitenkaan olemassa.

Homman nimi on siis se, että käykää kattelemassa muiden sivuja jos kiinnostaa tai ette oo vielä kattonu.

Moi kaikki!

Torstaina kävin Keskussairaalassa allergiatesteissä, ja koivu ja leppähän sieltä pahimpina nousi esille. Siedätyshoitoa olis tarkotus alotella tässä loppusyksystä. Eiköhän siitä jonkinnäköstä helpotusta ole tulevaisuuteen luvassa, toiveissa olis että lähtis koko vaiva samantien kerralla mutta katellaan nyt. Kevättä en kuitenkaan allergian piikkiin laita, en vaan ollu riittävän hyvässä kunnossa ja kaikki kisat pilasin suunnistamalla huonosti. Kaikki paitsi Prisman. Ei tää kevät nyt ollu niin paha kuin esim. edellinen, ja lisäksi lääkkeet oli kunnossa. Haaveena kuitenkin on että kyseinen vaiva väistyis kokonaan tai ainakin lähes kokonaan tieltäni. Pidetään peukkuja sen suhteen.

Viikonloppu tuli vietettyä Saariselän maisemissa. Ei kai siinä mitään erityistä kerrottavaa, reenit sujui mutta niinhän ne sujuu aina. Lupaan kertoa jos joskus ei jostain syystä suju. Nyt kun oikein miettii, niin vaikkapa viimeksi kuluneen vuoden aikana oon saanu tehdä mitä haluan, erityisempiä vaivoja ei ole ollut. Syksyllä olin kohtalaisen terve, uuden vuoden aikaan olin pari päivää flunssassa mutta muuten olin talvenkin terveenä. Huhtikuisella Tsekin leirillä nyrjäytin nilkan, mutta sen takia meni vaan yksi treeni plus toki muutama juoksuton päivä sitten kun kotia päästiin. Ei edes juurikaan haitannu, en ollu muutenkaan aatellu pahemmin juosta sillon. Kevätleirillä oli kans pari päivää joku tauti, mutta ei sitä kauaa kestänyt. Pellossa meni kantapää, mutta parin päivän päästä pystyin taas juoksemaan. Noin 4 päivää siis on mennyt vuodesta sairastelujen takia, mitä voitaneen pitää hyvänä saldona. Yritän vaan jatkaa samaa rataa.

No ei siinä, viimeksi kun olin Saariselällä niin huulet oli kerran treenin jälkeen niin jäässä, etten pystynyt puhumaan. Mutta se onkin jo toinen tarina se. Ite kuitenki tykkään kyseisestä paikasta erittäinkin paljon. Hiihtelyyn ja kesällä lenkkeilyyn on kyllä tosi hyvät baanat ja maastot. Kelpaa tehdä niin pitempää siivua kuin kovempaakin lenkkiä. Oikein mukava viikonloppu oli tälläkin kertaa.

Veikkauksen puolelta ei näköjään tällä kertaa napsahtanut päävoittoja. Severi ei kuitenkaan pettäny, eikä Sane. Ykä tosin kiilasi väliin, senhän piti juosta parisarjassa! Naiset oli kyllä vaikea veikata, mutta nytpä kävi säkä. Miehissä oli hieman yllätyksellisyyttä, tosin ennalta kolme joukkuetta oli kaikki varteenotettavia tiimejä. Paha oli sanoa, minkä kuntosia ja millä mielellä kisoihin ukot lähtivät. Lisäksi yksi joutui keskeyttämään, tämmöstä tää urheilu välillä on. Ehkä tosta kumminkin jokusen kolikon saa.

Semmonen reissu se.

Oon kuullu huhuja että torstaina alkaa koulu.

Syysterveisin,

Olli