Sain tehtyä edellisessä tekstissä mainitut asiat varsin nopeasti, mutta kilpailukalenterin virallinen julkaisupäivä on saanut erinäisten kiireiden sekä väsymyksen myötä odottaa itseään aina tähän päivään asti.
Oikeastaan mulla oli vain kaksi pohdittavaa asiaa. Toinen oli SM 3000m ratajuoksu ja toinen KLL:n suunnistusmestaruuskilpailut, tarkennettuna siis niihin osallistuminen. Seuraavassa on esitelty tärkeimmät plussat ja miinukset kolmelle tonnille lähtemiseen.
+ toisinaan on hyvä mitata nopeuttaan radalla
+ hyvä & kova treeni
+ välillä on hyvä järkyttää elimistön tasapainotilaa oikein kunnolla
+ jos haluaa juosta
- kisoja tulee muutenkin kohtuullisen paljon
- startti klo 18.35 --> myöhään perillä Kouvolassa = rankka viikonloppu
- jos ei halua juosta
Eilen hankin piikkarit eli viivalla nähdään.
KLL:ään lähtemistä taas puolsivat kivan näköiset maastokuvat, majoittuminen hotellissa (hotelliaamiainen), kilpailemisen mukavuus sekä disco. Tärkeimpänä ehkä viimeksi mainittu (ja sitä edellinen). Vastaan hankasivat ainoastaan tiukka kilpailutahti ja runsas matkustaminen sekä se, että matkustaminen tapahtuu bussilla. Bussilla matkustamiseen on kyllä olemassa omat tuskaa helpottavat keinonsa, jotka tulen näillä näkymin, mikäli mahdollista, ottamaan käyttöön. Luultavasti siis teen syksyn aikana vierailun myös Heinolaan.
Näin ollen kilpailukalenteri muotoutui seuraavanlaiseksi (urheilija pidättää itsellään oikeuden muutoksiin):
Välilyönnti havainnollistavat väliviikonloppuja.
(nykyhetki/tuleva viikonloppu)
maakuntaviesti, Kemi (su)
SM 3000m, Turku (pe) + Nuorten Jukola, Kouvola (la)
KLL, Heinola (pe-la)
SM-pitkät (EM-katsastus), Syöte (la-su)
SM-keskari (EM-näyttö)+ -viesti, vissiin jossain Äänekosken lähellä/Keski-Suomessa (la-su)
SM-yö, Loimaa tms. (la) + Mikonpäivän sprintti (EM-katsastus), Tampere (su)
(EM-kisoihin valmistava leiri, Vierumäki (pe-su) )
EYOC Portugal (to-su)
Melko selvät sävelet on tuohon SM-yö -viikonloppuun asti. Sitten katsotaan mikäli on nuo edustustehtävät ja mahdollinen AV-leiri ulkomailla jossain vaiheessa. Jos ei ole AV-leiriä / se menee jotenkin päällekkäin niin sitten voi olla että mennään iskän kanssa esim. Bulgariaan. Mutta tosiaan vielä aika lailla auki tuo loppusyksy/alkutalvi kotimaisen kilpailukauden päättymisen jälkeen.
Tällä viikolla on luvassa ihan perusmättöä, tosin viikonloppuna maisema vaihtuu Saariselän tunturillisuuteen. Mikäs siinä, kyllä siellä kelpaa treenata! Kisailemaan en ole lähdössä, korkeintaan luon sääliviä katseita jos joku sattuu jossain vaiheessa tulemaan vastaan.
Tulosveikkaus:
H21A
1. Hannu Airila, Jarkko Huovila
2. Juha Peltola, Miika Hernelahti
3. Juha Hyyryläinen, Jere Pajunen
Musta hevonen: Sami-Petteri Juopperi, Jyri Uusitalo
Kulkupäälle sattuessaan liukasjalkaisia kavereita kumpainenkin.
D21A
1. Venla Niemi, Anni-Maija Fincke
HA
1. Severi Kymäläinen
2. Santeri Sainio
3. Perttu Sorsa
tiistai 30. heinäkuuta 2013
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Tietovisan finaalikierros!
Aloitetaan ensin muista asioista.
O-Ringeniltä kotiuduttiin mukavasti jo eilen illalla. Sjätte etapille en jääny, ei kiinnostanu eikä olis ollu kyytiä. Lepäillä tässä kuitenkin pitää nyt pari päivää. Siinä ajassa pitäis saada hoidettua mm. seuraavat asiat.
- Purkaa tavarat.
- Levätä.
- Suunnitella syksyn kilpailukalenteri ja harjoittelun rytmitys.
- Suunnitella parin seuraavan viikon tarkka harjoitusohjelma.
- Laittaa kartat karttakansioon.
- Täyttää harjoistuspäiväkirja parin viime päivän ja näiden kahden päivän osalta.
- Kilpailukalenteriin liittyen miettiä juostako SM 3000m vai ei.
- Käviskö KLL:t vai ei.
- Ottaa selvää mihin aikaan on Bulgarian AV-leiri.
- Miettiä miten sitä vois säilyttää vähintään yhtä kovan iskun läpi syksyn.
- Pohdiskella miten tikkiä vois vielä parantaa.
Löpinät sikseen ja paljastetaan edellisen tietovisan kysymyksen oikea vastaus.
Ääniähän tais tulla ehkä jopa ennätyssaalis, peräti 51 kappaletta. Enemmistä oli taas kerran oikeassa, kansantanssikuvioita on tullu nimittäin hiottua tuossa aika pienestä lähtien ehkä noin 5.luokkaan asti. Yritin kaivaa jotain vanhaa kuvaa kyseisestä harrastuksesta, mutta ei kertakaikkiaan löytyny. Lyhyesti vois kuitenkin kertoa mistä oli kyse. Eli suunnilleen hiekkakakkujen tekemisestä muoviämpärillä ja lapiolla sekä erinäisistä piiripienipyörii-leikeistä se alko, pikku hiljaa tuli sitten näitä polkkia sun muita mukaan, ripaskojakin siinä tais olla (kirjoitusasusta en ole varma). Muistaakseni se loppu suunnilleen vitosluokalla kun aika ei enää riittäny. Sehän oli luonnollisesti valtaisa pettymys kaikille tytöille, mutta ei voi mitään. Paljon enempää ei oo tainnu jäädä mieleen, missään reissun päällä en ikinä käyny tanssahtelemassa, Rovaniemellä ainoastaan. Yleisimmät esiintymispaikat tais olla Lappia-talo ja Nivavaaran koulu.
Mäkihyppyä oli kans veikattu aika paljon, mutta väärä hapa opa oli nyt kyseessä. Tosin minisuksilla on tullu takapihalla roikastua melko monena talvena, mutta ei se mikään virallinen harrastus ole koskaan ollu.
Uinnille oli myös annettu muutama ääni, ei huono veikkaus ollenkaan tietäen kuinka atleettisesta kropasta on kyse (heh heh). Uinnista en kuitenkaan pienempänä tykänny yhtään. Joskus pikkusena minut vietiin uimakouluun ja pelkkiä traumoja siitä on jääny. Oltiin lasten altaassa, vettä oli ehkä navan seutuville ja piti sukeltaa semmosia renkaita sieltä pohjasta. Mie en uskaltanu laittaa edes päätä veteen ja kurottelin renkaita arasti kädelläni. Muistaakseni siihen ekaan kertaan se jäi. Nykyään käyn silloin tällöin vähän uiskentelemassa palauttelutarkoituksessa, ja vaikkei tekniikka kovin hääppöinen olekaan niin uskoisin että esimerkiksi jonku vamman sattuessa kohdalle voisin tehdä korvaavaa myös uiden. En kuitenkaan aio mitään vammaa tässä ottaa.
Mutta nyt pitäis alkaa tekeen noita ylempänä mainittuja asioita, palataan astialle tässä lähiaikoina.
Tietovisasta sanottakoon vielä sen verran, että nyt on finaalikierros täydessä vauhdissa! Eli viimeinen kysymys auki, sitten aattelin lopettaa kun ei jaksa keksiä enää kovin mielenkiintoisia kysymyksiä. Kaikki vaan veikkaamaan ja oikea vastaus paljastetaan ääninauhalta!
Vastausaikaa on pari viikkoa. Lauantaina 10.8. hiljennytään odottelemaan todistusaineistoa.
Vastausaikaa on pari viikkoa. Lauantaina 10.8. hiljennytään odottelemaan todistusaineistoa.
perjantai 26. heinäkuuta 2013
O-Ringen päätökseen - parempia suorituksia loppuviikosta
Kolmantena päivänä pystyin välipäivän jälkeen tekemään hyvän perussuorituksen ja kärkeenhän sitä mentiin yhteisajoissa että heilahti. Juoksu oli vahvaa ja 4.15 min takamatka kahden ensimmäisen päivän jälkeen vaihtui 32 sekunnin johtoon, vaikka Simon olikin kolmannen etapin toiseksi nopein.
K-1
Jalat ovat pienestä jännityksestä hieman kankeat ja juoksu ei lähde kovin terävästi liikkeelle. Kierrän myös vähän liikaa mäkeä, eli kymmenisen sekuntia olisi voinut mennä kovempaa. Välin pohjat kuitenkin irtoaa 3 sekunnilla seuraavaan.
1-2
Juoksen kuviorajaa ja rastipiste näkyy jo suon ylityksen jälkeen. Kivien välistä notkoon rastille.
Välin pohjat 13 sekunnin erotuksella.
2-3
Vieläkään ei juoksu tunnu riittävän agressiiviselta. Välin lopussa kuitenkin alkaa kulkea. Keskivälin suunnistan hyvin, mutta lopussa teen pienen koukun rastille. Mieluummin kuitenkin otan lipun aukon kautta, joten ok väli.
3 sekunnilla pohjat, Hector tekee tähän minuutin virheen.
3-4
Aika vaikeasti juostavaa pohjaa, mutta suunnistus sujuu. Juoksukin toki kulkee hyvin alustaan nähden, aavistuksen vertainen koukku rastille, mutta välin pohjat silti 26 sekunnilla.
4-5
Todella fyysinen väli. Suunnistuksellisesti helppoa, mutta kova mäki pistää miehen kuin miehen tutustumaan hivenen hapokkaasempaan tunteeseen. Isken välille pohjat 27 sekunnilla seuraavaan.
5-6
Lyhyt väli, höröstelen hieman koska näen parin suunnistajan tulevan kumpareelle; eivät leimaa ja alkavat ihmettelemään. Heillä taisi kuitenkin olla väärä rasti, mulle se oli juuri oikea. Sekunnin jään nopeimmalle.
6-7
Harkitsen laskettelurinnettä, mutta metsä näyttää riittävän hyvältä juosta ja aukolle pitäisi nousta vähän ylimääräistä. Vedän alamäen aika lujaa ja vaikka teen pikku koukun rastikivelle niin jätän 24 sekkaa seuraavaa.
7-8
Jatkan rastilta rinteen suuntaisesti ja nousen mahdollisimman helpon näköisestä kohdasta kohti laskettelurinnettä. Alamäkeen jalka laulaa ja vedän lipulle kuin telkkä pönttöön. Välin kakkonen jää 31 sekuntia.
8-9
Otan oikealta kiertävän reitinvalinnan. Tie on kielletty mutta viereinen aukko on kohtalaisen hyvä juosta, tosin ruuhkaa on paljon. Tien kääntyessä loivasti oikealle alan kujuilla alaspäin. Tiputan liian aikaiselle kivelle, koska siihen menee isot urat ja rinnettä tuleva letka pysähtyy kiven takana ikään kuin leimaamaan. Kivelle tullessani huomaan että sen takana on vain kaatunut puu. Se selittääkin siis pysähdykset, tyyppien piti taiteilla rungon yli. Nopeasti korjaan tilanteen ja otan välin herruuden 23 sekunnin erolla.
9-10
Melkonaisen ruuhkaista on. En katso karttaa, vedän vaan letkan mukana. Suoremmalla reitillä aukon poikki olisi voinut säästää aikaa jokusen sekunnin, mutta kukaan ei vedä sieltä. Otan pienoisen loppukirin tähän ja pohjat irtoaa 7 sekunnilla.
Neljännellä etapilla kulku oli taas mukavalla tasolla. Kärkityypit menee kaikki aika puhtaasti, mutta jätän Hectoria 1.43 ja seuraavaa noin minuutin enemmän 3,5 km sähäkällä keskimatkan radalla.
K-1
Ennen lähtöä katsoin rastimääritteestä että 14 rastia. Tarkoittaa melko lyhyitä välejä. Aggressive orienteering on tänään homman nimi. Hyökätään täysillä lipulta lipulle, tarkasti mutta lujaa ilman virheitä. Jännitys tuntuu reisissä taas ja lisäksi koukkaan aikaisemmassa notkossa olevan lipun kautta omalleni. Jaetut välin pohjat silti.
1-2
Menen vähän liikaa vasemmalta, muuten ok. Kolme sekkaa pohjista.
2-3
Minimaalisen lyhyt väli taas, ihan ok sujuu. Tällä kertaa 4 sekkaa pohjista, joku häntäpään kaveri tuon ajan oli tehny.
3-4
Nyt alkaa sujua jo erinomaisesti, saan hyvin rytmistä kiinni. 10 sekunnilla välin pohjat.
4-5
Rinne oli vähän huono juosta, mutta muuten väli menee hyvin. Lippu oli kuitenkin aika alhaalla notkossa, joten olisi ehkä voinut mennä alkumatkan kivikkojen alla ja tuikata puolivälissä olevalta kalliolta tasolle. 4 sekuntia jätän kuitenkin kakkosta.
5-6
Hieman pitää höröstellä, koska kiviä yms. on jokunen enemmän kuin kartassa. Melko vahvasti silti lipulle ja 6 sekunnilla pohja-aika.
6-7
Sanoisin että kisan paras väli. Hipoo täydellisyyttä. Ojan jälkeen katse ylös ja suorinta reittiä rastille. Lippu on ehkä vähän piilossa, joten aavistus menee siinä miettiessä. 14 sekunnilla välin ykkönen.
7-8
Perustekemistä, 6 sekunnilla pohjat.
8-9
Vähän turhaa kaartelua välillä, pari sekuntia voi lisätä kokonaisvirheaikaan. Silti 6 sekunnin erolla nopein.
9-10
Parin sekunnin koukku rastikumpareella kun en tiennyt missä osassa kumparetta lippu oli. 3 sekunnilla pohjat.
10-11
Selvä kierron paikka. Sekunnin erolla nopein.
11-12
Kisan ainoa isompi virhe tulee tässä. Karttaan on reitti piirretty vähän liian optimaaliseksi. Todellisuudessa olin Latupohjan ylittäessäni enemmän oikealla ja jouduin loppuvälistä tekemään ison korjauksen. Jään 7 sekkaa Simpalle ja Mikolle.
12-13
Vaikeakulkuista alamäkeä, mutta lipulle suoraan kuin jääkaapille. Välin kakkonen jää 15 sekkaa.
13-14
Katse vaan ylös ja kohti viimeistä rastia. Ura vie liikaa oikealla, mutta niin varmaan kaikkia muitakin. Olen 4 sekuntia nopeampi kuin seuraava.
Tossu siis kulki 3. - ja 4. kisapäivinä edelleen mukavasti ja suunnistuskin alkoi sujua. Tälle päivälle lähdettäessä eroa Hectoriin oli 2.15.
Takaa-ajolähtö alkoi siis tänään klo 8.31. Voin kertoa että jännitti enemmän kuin koskaan. Alkumatkasta jalat olivat ihan turrat jännityksestä, ja tällä kertaa tunne ei helpottanut parin ensimmäisen rastin jälkeen kuten 3. - ja 4. osakilpailuissa vaan piinasi lähes maaliin asti. Alussa juoksu tuntui todella huonolta, mutta suunnistus sujui ok. Kahdeksannen rastin jälkeen kierrolla tuntui erittäin, erittäin huonolta. Tuntui ettei pääse mihinkään ja piti alottaa taakse katsominen. Loivaan ylämäki tuntui taittuvan kävelyvauhtia ja pelko hiipi puseroon. Ajattelin Hectorin olevan hyvällä suorituksella jo kohta lähellä. Olin varma että jos tulee kiinni niin ei ole mitään saumaa vastata. Tuskin koskaan aiemmin on ollu niin huono tunne juostessa. Laskin sukat alas ja jatkoin puurtamista. Kympille tein pienen koukun ja jännitti ihan älyttömästi - joko Hector näkee selän vai onkohan mennyt jo pitkällä välillä toista reittiä ohi? Yhdelletoista juoksin välin keskiosan ihmeellisesti, mutta olin vielä kartalla noustessani (kävellessäni) mäkeen. Tein kuitenkin samaistusvirheen ja aloin etsiä lippua kalliokoloista. Seisoin siinä aika kauan ja pakko oli sanoa muutama ruma sana. Sitten näin suot ja korjasin virheen. Äkkiä seuraavat liput hanskaan ja lepotauon jälkeen juoksukin tuntui vähän paremmalle. Sitten - aivan käsittämätön lähtösuunta! Kattelin vaan vasemmalle ja etsin katseellani kivikkorinnettä, joku ihmeellinen metsän reuna siellä vain näkyi. En edes huomannut juoksevani aukolla! Kaarroin vasemmalle vain sen takia, että halusin tulla kivikkorinteen reunaan. Kohta tulikin polku vastaan. Tajusin virheen ja taas pääsi enemmän kuin yksi ruma sana suusta, ainakin ajatuksissani. Rastiakin haparoin, mutta ei näkynyt Snättringen paitaa ja viimeisellä rastilla kuulin voittavani.
Kisan jälkeen olin todella pettynyt päivän suoritukseen. Epävarmoja virheitä, ja juoksu tuntui niin surkealta että... Joka solu oli vaan niin täynnä jännitystä koko kisan ajan ettei juoksemisesta tullut sen takia mitään. Epävarmuus omasta vauhdista taas heikensi sitä entisestään ja aiheutti hermopummeja. Toki mulla oli muutenkin fyysisesti huono päivä, osasyynä ehkä myös noin aikainen lähtö. Jälkeenpäin ajateltuna juoksu ei ollut kuitenkaan niin huonoa. Jännitys ja epävarmuus vain tulivat alitajuntaan vaikka todellisuudessa vauhti oli ihan kohtalaista. Nelosrastilla olin tämän päivän ajoissa ainoastaan 3 sekkaa Hectorin perässä, vaikka olin miettinyt kauan reitinvalintaa ja muuta semmosta pientä. Viikon aikaisempien suoritusten perusteella olisi pitänyt tietenkin olla 20-30 sekuntia 6min kohdalla jo edellä, mutta jännitti älyttömästi, sekä oli huono päivä ja luulenpa, ettei tappiinsa ärsytetty Hector ainakaan varmistellen lähtenyt matkaan. Valtaosa ajoista oli taas pohja-aikoja ja voitin päivän ajoissa noin 3,5 min Hectoria, joka oli päivän kakkonen, eikä isompia virheitä tehnyt. Hyvää oppia tuli siis tulevaisuuteen, että pitää vain luottaa omaan vauhtiin, oli paikka mikä tahansa.
Sitä ei kuitenkaan kukaan voi väittää, että viikkoni olisi ollut hyvä. Pystyin vetämään ainoastaan 2/5 kisaa hyvin. Positiivista oli vain se, että pystyin kokoamaan itseni ensimmäisen ja toisen päivän jälkeen ja tekemään hyvät suoritukset 3. - ja 4. päivinä. Tietysti myös omaan perustasoon ja juoksuvauhtiin voi olla tyytyväinen, jos pystyy jättämään Simppaa tossulla 2-3min/ 30min suoritus. Ja kahden vuoden takaisesta on menty paljon eteenpäin.
Eilen päätin, että jos voitan niin kuuntelen vaunulle tultuani seuraavan biisin. Aamulla laitoin jo Youtuben valmiiksi kännykkään päälle. Vanhahan se on kuin mikä, mutta on siinä tunnetta ja latausta. Sen kun laittaa suhteellisen kovalle kuulumaan kuulokkeista niin johan alkaa kahden vuoden takaisen tappion karvas kalkki vaihtaa makua.
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Bilder
Eipä ole nyt juuri muuta kerrottavaa kuin että palautuneisuus on huipussaan. En tiiä onko se hyvä vai huono asia. Suunnistuksessa useimmiten kello nimittäin tykkää jos tuntuu oikein raskaalta. Semmonen tunne on aivan optimi että koko ajan tekis mieli heittää kävelyksi, ainakin raskaimmilla pätkillä. Ehkä hieman liioittelua, mutta jos tuntuu liian kevyeltä niin sillon ei saa itsestään irti. Tärkeämpää on kuitenkin, etenkin tällä hetkellä, keskittyä juoksun sijaan suunnistamiseen. Pitää yrittää huomenna olla fiksumpi kuin tähän mennessä.
Blogeihin on kai tapana laittaa monesti kuvia. Eilenhän oli ne rankat bileetkin, miten sopiva aihe laittaa tänne muutamia otoksia.
Blogeihin on kai tapana laittaa monesti kuvia. Eilenhän oli ne rankat bileetkin, miten sopiva aihe laittaa tänne muutamia otoksia.
 |
| Pöydän kattaus on vielä hieman vajaa. |
 |
| Samoin tässä. |
 |
| Juomat piti olla omasta takaa. |
 |
| Fiilikset on näköjään ihan hyvät. |
Kun kerran päästiin vauhtiin niin laitetaan kuvia kisoistakin.
 |
| Tää on ekalta päivältä. Näkee ilmeestä ettei oikein huvita. |
Laitetaan vielä aamun rullahiihtoon lähdöstä.
Palataan asiaan.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Ringeniä 2/5
Kuten tarkkasilmäisimmät ovat ehkä huomanneet, olen tehnyt pieniä muutoksia sivustoihini. Alkuperäisellä sivustolla on nyt sivut "Uutiset" ja "Blogi", joista jälkimmäistä klikkaamalla pääsee tähän osoitteeseen. Tämä on siis rennompi ja vapaamuotoisempi palsta sekä omaa lisäksi suuremman päivittymistiheyden. Uutisiin taas päätyy enemmän kokonaisuuksia käsitteleviä asiatekstejä.
En nyt jaksa selittää tämän enempää, eiköhän tuo jo tullu selväksi, ja jos ei tullu niin ehkä se selviää tässä lähiaikoina. Ringeniä on nyt 2/5 kisaa takana päin, vois laittaa tänne viiltävät analyysit kyseisitä tapahtumista.
Yllä oleva kuva esittää ensimmäisen päivän kisakarttaa. Pahoittelen heikkoa laatua.
K-1
Jolkottelen mäkeä ylös. Edessä siintää kohtuullisen suuri avokalliomuoto, ei kartassa. Rasti on siellä takana. Hieman epävarmasti, mutta suoraan lipulle ja ensimmäistä kertaa käytössä olevalla ja uusinta mallia edustavalla SportIdentillä leima. Välin pohjat oiskohan ollu 7 sekunnilla.
1-2
Kierrän hieman suota, ja jatkan ison mäen ylittäen polulle. Yksi kaatuminen ja turhaa kaartelua tullu tässä vaiheessa väliä. Polun jälkeen otan väärän uran, rönyän suohon ja kastelen luupin joksikin aikaa käyttökelvottomaksi. Mäen päällä olen hyvin kartalla, mutta näen kiviä (tietysti vääriä) ja teen melko ison koukun. Sekunti tulee takkiin Simpalta.
2-3
Jatkan soistuvan laitaa seuraillen. Huomautettakoon tässä vaiheessa että pohja on kivikkoista ja hidasta. Ei sillä kyllä ole mitään väliä, uskoakseni sama kaikille. Kattelen vasemmalle ja siellähän näkyy jotain kivi/kumparemuodostelmia. Edessä tai oikealla ei näy mitään. Eli väärä kivi kutsuu taas. Korjaan ja otan takkiin 8 sekuntia.
3-4
Tälle välille teen todellisen tykkiajan. Tarkoituksena on juosta suoraan polkujen risteyksessä olevalle juomapaikalle. Rinne on kuitenkin huono juosta, ja haen suon takaa polkua alle. Nousen isoon mäkeen raskaalla, mutta luullakseni mukavasti eteenpäin vievällä askeleella. Pääsen mäen päälle ja levitän kartan. En tajua kartan kuvausta. Mikä onkaan ratkaisuni? Nerokkaasti lähden kävelemään ja hölkkäilemään mäen päällyställe. Ajatuksena on ottaa jostain itseni kiinni, kun mäen reunalla en sisäistänyt karttakuvausta ja tuli epävarma olo puseroon. Lopulta keksin juosta mäen kulmaan, aikomuksena on vihdoin päästä kartalle. Seison siinä mäen laidalla ja tutkin ympäröivää maastoa. Eräs kohta siinä näyttää mielestäni puoliksi oikealta. Keittelen siinä kahvit ja paistan makkarat samalla kun tihrustan huvikseni luuppia. Päätän uskoa, että olen kartalla ja köpöttelen lipulle. Koodi täsmää. Riemunkiljahdukset kajahtelevat pitkin Bodenin metsiä. 3 min 18 sekkaa köniin, eipä ole muutkaan tullu hyvin.
4-5
Pihalla kuin peltimuki. Ei suju yhtään. Välillä on aika paljon kalliota ja en tiiä, ei nyt vaan suju. Retkeilen oikealle kumpareelle ja otan piipin, 41 sekkaa hitaampana kuin välin nopein.
5-6
Edelleen pihalla. Puolessa välissä väliä kattelen tosi pitkään.Vasemmalla näkyy avokallio/kumpare/nenämuodostelma, välissä ei juurikaan mitään ja oikealla vieressäni on kunnon avokalliopatti. Päätän jatkaa kompassin osoittamaan (väärään) suuntaan ja lippu on tietysti kolossa. Ovelana kettuna kuitenkin aavistan sen, ja otan leiman vaivaiset 31 sekuntia lisää jääneenä.
6-7
Tulen rinnettä vähän huonosti, on niin kivikkoista ettei oikein pysty lukemaan karttaa. Ajaudun hieman sivuun, mutta näen polun oikealla. Suuntaan kartan ja teen korjausliikkeen - pistekumpareelle kuin telkkä pönttöön. Tuo viiva on ehkä piirretty vähän liian alas, oikeasti olin ehkä lähempänä pistekumparetta. En tosin ole yhtään varma, varsin epävarmaa nimittäin ollu suoritus tähän mennessä. Siitä sitten omalle lipulle ja 1.03 taateliin. Aika loistava kisa takana!
7-8
Juoksen polulle ja en näe risteystä, misteikki iskee jälleen. Loput välistä jolkottelen pää painuksissa. 16 sekuntia tulee pataan.
8-M
Ei kai siinä, ei enää virheitä sentään. Alistunutta hölkkää. Loppuviitoituksen lopussa kiristän sen verran etten häviä OH:n Wingstedtille loppusuorakisaa.
En nyt enää jaksa muistaa noita virheitä, mutta semmonen 6,5 min varmaan arviolta olis ihan paikallaan. Simppa ottaa yllätysvoiton. Mie häviän 4.52. Sijoitus 7. Äkkiseltään arvioituna suoritus menee kaikkien aikojen Top 10 Huonoimmat suoritukset- listalla sijalle 3. Kärjessä on viime vuoden FinnSpringi, kakkosena MM-katsastusten keskimatka. Kolmanten nyt siis O-Ringen 2013 Etapp 1.
Analysointia:
A) Karttakontakti ei toiminut. En ymmärtänyt kartan kuvausta ja kartta ei vaan sopinut käteen, kompassi tuntui näyttävän tämän vuoksi koko ajan vinoon. Lisäksi 1:15 000 kartasta ei saanut kovin hyvin selvää.
B) Keskittyminen ei ollut kohdillaan. Asiaa vaikeutti tosin myös karttaa ymmärtämättömyys.
C) Olin tyhmä. Tein erittäin typeriä ratkaisuja esim. neloselle. Vaikka ei kartasta tajuaisikaan, niin olisi ollut luvallista juosta mäen reunaa sinne kulmaan, ainakin suunnilleen rastille oltaisi päästy.
D) Pohja oli hidas, kivikkoinen ja vaikeakulkuinen, mikä vie keskittymistä suunnistamisesta juoksuun ( pitää kattoa mihin astuu ja mihin ei kannata astua) ja näin ollen vaikeuttaa kartanlukua sekä havainnointia ( katse pysyy liian lähellä jalkoja). Havaittavissa etenkin rastiväleillä 1-2, 2-3 sekä 6-7.
Ei auttanut muu kuin yrittää parhaansa mukaan nollata päivän tapahtumat. Tänään sujuikin jo hieman paremmin, tosin huonosti edelleen.
K-1
Kohtuullisen sujuvasti lipulle. Jaettu pohja-aika Simpan kaa.
1-2
Hyvä väli. Katse pysyy kaukana ja oikeiden kohteiden kautta lipulle. Simppa on välin toiseksi nopein, hän saa köniin 29 sekuntia.
2-3
Lähden ylöspäin, höröstelen kallioilla, en taaskaan saa kiinni kartasta. Epävarmuuden tunne hellittää vasta aivan lähellä rastia. 21 sekkaa takkiin, pummi isompi.
3-4
Juoksen uralle ja lähden mutkasta kallioille. Näyttää ihan idioottimaiselta, mutta piti oikeasti kävellä ja ihmetellä! Kartta ei vastannu yhtään mielikuvaa, jonka maaston perusteella muodostin. Taas keittelen kahvit siinä. Lippu ja oikea koodi on helpotus. Häviän 22 sekkaa.
4-5
Hivene huono lähtösuunta+keskittymisvirhe, kurvaan oikealle nähdessäni kalliot. Iso koukku taas ja 18 sekuntia ero nopeimpaan.
5-6
Rinnettä alas ja ensin väärälle notkolle lippua etsiskelemään. 21 sekkaa.
6-7
Olisi pitänyt juosta vähän matkaa polkua, lähden pusikkoon hakemaan raskaampaa pohjaa alle. Silti välin nopein ja Simppa jää 6 sekuntia.
7-8
Suoraan. Se sutii siinä hietikolla paikallaan, ei mihinkään. Jälleen onneksi melko sama kaikille, välin pohjat 7 sekkaa ennen Simppaa.
8-9
Alku menee ihan ok. Loppuosan välistä olin aatellu mennä lammen ja suon välistä, mutta olin hieman liikaa vasemmalla ja muutin suunnitelmia. Lopussa teen ison koukun, miten voinkaan olla taas näin idiootti! Kuiteski 29 sekunnilla pohjat, johtuu siitä että vähän pitempi väli joten ehtii tehdä enemmän eroa juoksemalla.
9-10
En tiiä, mitä tässäkin mietin. En mitään luultavasti. Antakaas kun muistelen, joo en oikeastaan miettiny mitään. Aattelin että eiköhän se lippu tule vastaan kun pitää silmänsä auki. 11 sekkaa.
10-11
3 sekkaa, meinaan yrittää metsän laidasta mutta kielletyn alueen nauha estää törkeästi suunnitelmani. Häntä koipien välissä letkan mukana hiekka-alueen kautta.
11-M
55 sekkaa! Ei tällä kertaa tappiota, vaan oma aika. Nimittäin välin 5.!!!!!!!!!!!!!! Vastaavaa ihmettä ei ole tapahtunut, odottakaahan nyt, ehkä viime vuoden KLL:n jälkeen. Vau.
Huonollakin suorituksella tuli tänään urani ensimmäinen O-Ringenin etappivoitto, Simppa otti takkiin 37 sekuntia. Virhettä mulla vähintään 2 min.
Analyysit:
A) Kaikki samat kuin Etapilla 1 paitsi kohta D).
Jospa se tästä. Nyt sentään vähän pieneni tuo kokonaisvirhemäärä. Juoksuhan kulkee ihan kohtalaisesti, tuli kyllä huomattua jo Kainuun jälkeen. Mäkivedoissa nimittäin väliaikapisteellä kellotettiin aikoja 3.44 -> 3.29 (vk-anaK) kun keväällä ennen MM-katsastuksia sun muita mitattiin parhaimmillaan noin 4.15 -> 4.00 aikoja. Lisäksi neljän minuutin mk-vedoissa tein yhden vetosen tismalleen samalla reitillä kuin Jukoa edeltävällä viikolla. Silloinen vedon päättymispiste, 4 min kohta siis, tuli vastaan ajassa 3.35. Mutta ei se juoksu paljon auta, jos ei tule yhdellekään lipulle suoraan.
Huomenna välipäivä, keskiviikkona jatkuu. Tänään seuraporukalla tortillabileet, luvassa siis rankkaa menoa.
Tulomatkalla suoritimme perheen kanssa vierailun Candy Worldiin ja sieltä löysin hyvän ystävän, Maraboun suklaalevyn, jonka seurasta olen saanut nauttia ainakin eilen ja tänään.
Lasten sisäisessä kamppailussa minut jätettiin tylysti sijalle 4. Ylivoimaisen voiton otti Kelmi, tuloksella n. 760g irtokarkkeja. Hyvä kakkonen oli Ansku ( noin 495g irtokarkkeja), ja kolmas Sniper (tais olla 396g irtokarkkeja). Mie jäin siis hännille tuloksella 250g suklaata. Kelmin taktiikka oli kuulemma "nopeastipaljonkarkkia". Itse otin ohjenuoraksi ainoastaan vanhan kliseen, "Kropalle on annettava hyvää."
Kohta alkaa hurjat bileet.
En nyt jaksa selittää tämän enempää, eiköhän tuo jo tullu selväksi, ja jos ei tullu niin ehkä se selviää tässä lähiaikoina. Ringeniä on nyt 2/5 kisaa takana päin, vois laittaa tänne viiltävät analyysit kyseisitä tapahtumista.
Yllä oleva kuva esittää ensimmäisen päivän kisakarttaa. Pahoittelen heikkoa laatua.
K-1
Jolkottelen mäkeä ylös. Edessä siintää kohtuullisen suuri avokalliomuoto, ei kartassa. Rasti on siellä takana. Hieman epävarmasti, mutta suoraan lipulle ja ensimmäistä kertaa käytössä olevalla ja uusinta mallia edustavalla SportIdentillä leima. Välin pohjat oiskohan ollu 7 sekunnilla.
1-2
Kierrän hieman suota, ja jatkan ison mäen ylittäen polulle. Yksi kaatuminen ja turhaa kaartelua tullu tässä vaiheessa väliä. Polun jälkeen otan väärän uran, rönyän suohon ja kastelen luupin joksikin aikaa käyttökelvottomaksi. Mäen päällä olen hyvin kartalla, mutta näen kiviä (tietysti vääriä) ja teen melko ison koukun. Sekunti tulee takkiin Simpalta.
2-3
Jatkan soistuvan laitaa seuraillen. Huomautettakoon tässä vaiheessa että pohja on kivikkoista ja hidasta. Ei sillä kyllä ole mitään väliä, uskoakseni sama kaikille. Kattelen vasemmalle ja siellähän näkyy jotain kivi/kumparemuodostelmia. Edessä tai oikealla ei näy mitään. Eli väärä kivi kutsuu taas. Korjaan ja otan takkiin 8 sekuntia.
3-4
Tälle välille teen todellisen tykkiajan. Tarkoituksena on juosta suoraan polkujen risteyksessä olevalle juomapaikalle. Rinne on kuitenkin huono juosta, ja haen suon takaa polkua alle. Nousen isoon mäkeen raskaalla, mutta luullakseni mukavasti eteenpäin vievällä askeleella. Pääsen mäen päälle ja levitän kartan. En tajua kartan kuvausta. Mikä onkaan ratkaisuni? Nerokkaasti lähden kävelemään ja hölkkäilemään mäen päällyställe. Ajatuksena on ottaa jostain itseni kiinni, kun mäen reunalla en sisäistänyt karttakuvausta ja tuli epävarma olo puseroon. Lopulta keksin juosta mäen kulmaan, aikomuksena on vihdoin päästä kartalle. Seison siinä mäen laidalla ja tutkin ympäröivää maastoa. Eräs kohta siinä näyttää mielestäni puoliksi oikealta. Keittelen siinä kahvit ja paistan makkarat samalla kun tihrustan huvikseni luuppia. Päätän uskoa, että olen kartalla ja köpöttelen lipulle. Koodi täsmää. Riemunkiljahdukset kajahtelevat pitkin Bodenin metsiä. 3 min 18 sekkaa köniin, eipä ole muutkaan tullu hyvin.
4-5
Pihalla kuin peltimuki. Ei suju yhtään. Välillä on aika paljon kalliota ja en tiiä, ei nyt vaan suju. Retkeilen oikealle kumpareelle ja otan piipin, 41 sekkaa hitaampana kuin välin nopein.
5-6
Edelleen pihalla. Puolessa välissä väliä kattelen tosi pitkään.Vasemmalla näkyy avokallio/kumpare/nenämuodostelma, välissä ei juurikaan mitään ja oikealla vieressäni on kunnon avokalliopatti. Päätän jatkaa kompassin osoittamaan (väärään) suuntaan ja lippu on tietysti kolossa. Ovelana kettuna kuitenkin aavistan sen, ja otan leiman vaivaiset 31 sekuntia lisää jääneenä.
6-7
Tulen rinnettä vähän huonosti, on niin kivikkoista ettei oikein pysty lukemaan karttaa. Ajaudun hieman sivuun, mutta näen polun oikealla. Suuntaan kartan ja teen korjausliikkeen - pistekumpareelle kuin telkkä pönttöön. Tuo viiva on ehkä piirretty vähän liian alas, oikeasti olin ehkä lähempänä pistekumparetta. En tosin ole yhtään varma, varsin epävarmaa nimittäin ollu suoritus tähän mennessä. Siitä sitten omalle lipulle ja 1.03 taateliin. Aika loistava kisa takana!
7-8
Juoksen polulle ja en näe risteystä, misteikki iskee jälleen. Loput välistä jolkottelen pää painuksissa. 16 sekuntia tulee pataan.
8-M
Ei kai siinä, ei enää virheitä sentään. Alistunutta hölkkää. Loppuviitoituksen lopussa kiristän sen verran etten häviä OH:n Wingstedtille loppusuorakisaa.
En nyt enää jaksa muistaa noita virheitä, mutta semmonen 6,5 min varmaan arviolta olis ihan paikallaan. Simppa ottaa yllätysvoiton. Mie häviän 4.52. Sijoitus 7. Äkkiseltään arvioituna suoritus menee kaikkien aikojen Top 10 Huonoimmat suoritukset- listalla sijalle 3. Kärjessä on viime vuoden FinnSpringi, kakkosena MM-katsastusten keskimatka. Kolmanten nyt siis O-Ringen 2013 Etapp 1.
Analysointia:
A) Karttakontakti ei toiminut. En ymmärtänyt kartan kuvausta ja kartta ei vaan sopinut käteen, kompassi tuntui näyttävän tämän vuoksi koko ajan vinoon. Lisäksi 1:15 000 kartasta ei saanut kovin hyvin selvää.
B) Keskittyminen ei ollut kohdillaan. Asiaa vaikeutti tosin myös karttaa ymmärtämättömyys.
C) Olin tyhmä. Tein erittäin typeriä ratkaisuja esim. neloselle. Vaikka ei kartasta tajuaisikaan, niin olisi ollut luvallista juosta mäen reunaa sinne kulmaan, ainakin suunnilleen rastille oltaisi päästy.
D) Pohja oli hidas, kivikkoinen ja vaikeakulkuinen, mikä vie keskittymistä suunnistamisesta juoksuun ( pitää kattoa mihin astuu ja mihin ei kannata astua) ja näin ollen vaikeuttaa kartanlukua sekä havainnointia ( katse pysyy liian lähellä jalkoja). Havaittavissa etenkin rastiväleillä 1-2, 2-3 sekä 6-7.
Ei auttanut muu kuin yrittää parhaansa mukaan nollata päivän tapahtumat. Tänään sujuikin jo hieman paremmin, tosin huonosti edelleen.
K-1
Kohtuullisen sujuvasti lipulle. Jaettu pohja-aika Simpan kaa.
1-2
Hyvä väli. Katse pysyy kaukana ja oikeiden kohteiden kautta lipulle. Simppa on välin toiseksi nopein, hän saa köniin 29 sekuntia.
2-3
Lähden ylöspäin, höröstelen kallioilla, en taaskaan saa kiinni kartasta. Epävarmuuden tunne hellittää vasta aivan lähellä rastia. 21 sekkaa takkiin, pummi isompi.
3-4
Juoksen uralle ja lähden mutkasta kallioille. Näyttää ihan idioottimaiselta, mutta piti oikeasti kävellä ja ihmetellä! Kartta ei vastannu yhtään mielikuvaa, jonka maaston perusteella muodostin. Taas keittelen kahvit siinä. Lippu ja oikea koodi on helpotus. Häviän 22 sekkaa.
4-5
Hivene huono lähtösuunta+keskittymisvirhe, kurvaan oikealle nähdessäni kalliot. Iso koukku taas ja 18 sekuntia ero nopeimpaan.
5-6
Rinnettä alas ja ensin väärälle notkolle lippua etsiskelemään. 21 sekkaa.
6-7
Olisi pitänyt juosta vähän matkaa polkua, lähden pusikkoon hakemaan raskaampaa pohjaa alle. Silti välin nopein ja Simppa jää 6 sekuntia.
7-8
Suoraan. Se sutii siinä hietikolla paikallaan, ei mihinkään. Jälleen onneksi melko sama kaikille, välin pohjat 7 sekkaa ennen Simppaa.
8-9
Alku menee ihan ok. Loppuosan välistä olin aatellu mennä lammen ja suon välistä, mutta olin hieman liikaa vasemmalla ja muutin suunnitelmia. Lopussa teen ison koukun, miten voinkaan olla taas näin idiootti! Kuiteski 29 sekunnilla pohjat, johtuu siitä että vähän pitempi väli joten ehtii tehdä enemmän eroa juoksemalla.
9-10
En tiiä, mitä tässäkin mietin. En mitään luultavasti. Antakaas kun muistelen, joo en oikeastaan miettiny mitään. Aattelin että eiköhän se lippu tule vastaan kun pitää silmänsä auki. 11 sekkaa.
10-11
3 sekkaa, meinaan yrittää metsän laidasta mutta kielletyn alueen nauha estää törkeästi suunnitelmani. Häntä koipien välissä letkan mukana hiekka-alueen kautta.
11-M
55 sekkaa! Ei tällä kertaa tappiota, vaan oma aika. Nimittäin välin 5.!!!!!!!!!!!!!! Vastaavaa ihmettä ei ole tapahtunut, odottakaahan nyt, ehkä viime vuoden KLL:n jälkeen. Vau.
Huonollakin suorituksella tuli tänään urani ensimmäinen O-Ringenin etappivoitto, Simppa otti takkiin 37 sekuntia. Virhettä mulla vähintään 2 min.
Analyysit:
A) Kaikki samat kuin Etapilla 1 paitsi kohta D).
Jospa se tästä. Nyt sentään vähän pieneni tuo kokonaisvirhemäärä. Juoksuhan kulkee ihan kohtalaisesti, tuli kyllä huomattua jo Kainuun jälkeen. Mäkivedoissa nimittäin väliaikapisteellä kellotettiin aikoja 3.44 -> 3.29 (vk-anaK) kun keväällä ennen MM-katsastuksia sun muita mitattiin parhaimmillaan noin 4.15 -> 4.00 aikoja. Lisäksi neljän minuutin mk-vedoissa tein yhden vetosen tismalleen samalla reitillä kuin Jukoa edeltävällä viikolla. Silloinen vedon päättymispiste, 4 min kohta siis, tuli vastaan ajassa 3.35. Mutta ei se juoksu paljon auta, jos ei tule yhdellekään lipulle suoraan.
Huomenna välipäivä, keskiviikkona jatkuu. Tänään seuraporukalla tortillabileet, luvassa siis rankkaa menoa.
Tulomatkalla suoritimme perheen kanssa vierailun Candy Worldiin ja sieltä löysin hyvän ystävän, Maraboun suklaalevyn, jonka seurasta olen saanut nauttia ainakin eilen ja tänään.
Lasten sisäisessä kamppailussa minut jätettiin tylysti sijalle 4. Ylivoimaisen voiton otti Kelmi, tuloksella n. 760g irtokarkkeja. Hyvä kakkonen oli Ansku ( noin 495g irtokarkkeja), ja kolmas Sniper (tais olla 396g irtokarkkeja). Mie jäin siis hännille tuloksella 250g suklaata. Kelmin taktiikka oli kuulemma "nopeastipaljonkarkkia". Itse otin ohjenuoraksi ainoastaan vanhan kliseen, "Kropalle on annettava hyvää."
Kohta alkaa hurjat bileet.
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Peuranpyllykarva
Tänä keväänä olin käyny viidesti kalalla Rovaniemen seudulla ennen eilistä. Reissujen saaliit meni silleen, että kahdella reissulla ei mitään, yhdellä yks pikkunen ja yhdellä kaks pikkusta harria. Kahdesti olin kolunnut Vikakönkäällä, kahdesti Vikajoella ja kerran Tervakarilla. Ensimmäisen Vikajoen reissun jälkeen vannoin itselleni, etten varmaan tuu enää toiste tänne. No niinhän se iskä sai jonkin ajan päästä ylipuhuttua ja kohta huomasin olevani taas Vikajoella. Siinä loppuliu'ussa on iskän mielestä joku syvä paikka jossa muka ois isoakin kalaa, ite oon kyllä kolunnu sen seudun pariinkin otteeseen eikä ole kahluuhousuista mitattu kuin reisitason lukemia. No kuiteski, sillon edellisellä kerralla todellakin VANNOIN että en todellakaan tule enää ainakaan tänä kesänä uudestaan. Kalaa kun ei tule, ja kahlaaminen on niin käsittämättömän hidasta ja vaikeaa, kun jokea on entisöity. Käytännössä tarkoittaa sitä, että se on laskettu täyteen kiviä ja yhtäkkiä kun otat yhden askeleen niin oletkin kainaloita myöten siellä vedessä kun kaivuri on päättänyt kaivaa siihen kivan montun. No eilen oli lenkillä semmonen fiilis että illalla vois mennä kalalle. Vaattunkiköngästä olin ajatellut, mutta iskä oli kuullut, että Vikajoen legendaarisesta loppuliusta oli saatu pari isoa harria ja iso taimen oli mosauttanu peuranpyllykarvaan ja vienyt perhon mennessään. Eikä aikaakaan, kun huomasin käveleväni ajouraa pitkin kohti kyseistä paikkaa. Siiman päässä oli mikäpä muukaan kuin peuranpyllykarva (en ole aivan varma nimityksistä, mutta tuskinpa tätä kukaan alan ammattilainen lukee joten voin käyttää hienoja termejä ja sanoja kuin olisin joku professional flyfisherman). Nythän kaikki odottaa, että oisin saanu sen taimenen mutta turha luulo. Mitään mainittavampaa ei taaskaan tullut, joten parempi vaihtaa kohta aihetta. Toisaalta seittemän harria on ihan ok, vaikka ne olikin pieniä. Siihen nähden mikä on ollu menestys aikasemmilla kerroilla, niin suorastaan unelmien reissu.
Kalasteluthan alkaa kohta olla tältä kesältä ohitse. Ringeni kun painaa jo sen verran pahasti päälle, että mitään kovin erityistä ei sitä ennen enää kerkeä tekemään. Ja Ringenin jälkeen laitetaan semmonen mylly pyörimään, että se ei pysähdy ennen kuin huhtikuussa ihmettelemään että mitenkä sitä onkaan taas saatu näin kova tikki päälle. Tuleva talvihan on mulle vasta toinen kun reenaan. Esim. toissa talvena tein ekan juoksureenin hyvissä ajoin viikkoa ennen Silja-rasteja. Veikkaan että tänäkin kesänä olis juoksu kulkenu aivan samalla tavalla, ehkä paremminkin jos olis vaan pelannu koko talven lätkää ja hiihtäny sillon ku ehtii. Ei mitään päätä huimaavaa kehitysharppausta nimittäin tullu viime talvenakaan, vaikka alotin kunnolla reenaamaan. Sovitaan kuitenkin, että pohjustan tällä hetkellä tulevaa kehittymistäni. Tässä iässä kyllä miespuolisena henkilönä kehittyy vaikkei reenais melkein ollenkaan.
On se silti ihan kiva huomata, että jotain kehittymistä on tapahtunut. Vanhasta harjoituspäiväkirjasta löytyy esimerkiksi merkintä vuosi sitten riparilta. Kyseessä on 5x1000m. Liikkeelle on lähdetty niinkin hurjasta vauhdista kuin 3:31/km. Nykyäänhän tolla vauhdilla juostaan melkeinpä pk2-lenkkejä. Palautusta on pidetty 5 minuuttia!! Siis ihan huikeeta luettavaa! Seuraavien tonnien ajat on 3.26, 3.19, 3.15 ja 3.09. Muistan kun vedin tuon vikan tonnin niin paljon kuin lähti! Loppusuoralla oli sellanen tunne että tulee oksennus ja ylitettyäni maaliviivan rojahdin aamukostealle nurmelle ja makasin siinä useita minuutteja. Ei hyvänen aika. Ja sitten kun menin aamiaiselle niin kerroin pojille ajat ja pojat oli silleen: "Oho, siehän oot vetäny aika kovaa". Oltiinhan sitä syystäkin ylpeitä, viides tonni sentään 3.09 ja kuiteski aika lyhyillä palautuksilla! Samana iltapäivänä on vedetty kakssatasia, peräti 7 kappaletta. Päälle 800m 2.40! On kyllä kertakaikkisen hauskaa luettavaa. Muistan kun lähdettiin letkassa hakemaan oiskohan ollu 2.20 aikaa. Tikki on ollu kyllä huikaisevan kova.
Asenne on kuitenkin ollut kohdillaan, vaikka ei kulku ei olekaan ollut kovin kaksinen. Leirin alussa herätyskello soi ekan kerran 5.45, sillon söin banaanin ja jatkoin unia. Klo 6.45 sitten lähdettiin heittämään aamureeni. Ensimmäinen herätys sai tosin parin päivän jälkeen jäädä pois, koska nukkumaan ei ollu mahdollista päästä enne klo 23. Aamureenin kesto yleensä puoltoista tuntia tai vähän vajaa, siitä sitten aamiaiset nassuun ja aamujumikseen, joka alkoi kello 9.00. Koko leirin ajan! Ainoastaan vikana päivänä on jääny väliin. Muistan harkinneeni silloinkin asiaa, mutta pelkästään ohjattua ohjelmaa oli ainakin yhteen asti yöllä, ja herätys oli siinä seittemän korvilla niin jätin välistä. Tai eihän nuo ajat nyt niin kummoisia ole joillekin aamuvirkuille, mutta tommosilla yöunilla se oli itelle varsinainen urakka. Tämmösinä loma-aikoina en edes harkitse heräämistä ennen kaheksaa, yleensä herään klo 8.30-9.00. Kouluaikoina vääntäydyn pakon sanelemana ylös noin kello 7.20. Tämä siis, mikäli koulu alkaa kaheksalta. Jos alkaa yheksältä niin herään tietysti 6.45. Jos kymmeneltä niin 7.10. Mutta kuiteski, riparilla on reenit ollu aika selkästi sijalla 1, kakkosena ehkä ruoka ja lepo vasta kolmantena. Tai on se varmaan ollu tärkeämmällä sijalla, mutta jos reenit on halunnu laittaa sijalle 1, niin leporaukka on joutunut sijallle 3. Tämmösestä epätasapainostahan ei tietenkään hyvää seurannut, mutta ei nyt jatketa juttua sen enempää. Ainakin on jäänyt jotain kerrottavaa mahdollisesti omille lapsille jotka mahdollisesti menevät Kuortaneen suunnistusriparille. Veikkaan että jos kyseessä on poika ja se on vähänkin isäänsä tullu, niin se yrittää pistää jollain tavalla paremmaksi. Rima on tosin asetettu aika korkealle, koska reenejähän ei voi tehdä yöunien kustannuksella, ja yölliset poistumiset huoneistosta on muutenkin kielletty. Aika vaikea on kyllä laittaa siis paremmaksi, sikäli mikäli ohjelmistot pysyy suunnilleen samana. Harjoitusvauhteja voi tietysti kasvattaa. Jos on poika kyseessä, niin noita tonneja vois vedellä vaikka tuosta 3:00-vauhdista lähtien ja vikat vois olla siellä 2:40, mahdollisesti alle jos hyvältä tuntuu. Tytöltä kelpuutetaan noi mun ajat, ainakin mikäli ei ole ollut kulkupäivä kyseessä.
Oikeastaan ainoa juttu, mikä jäi multa/meiltä tekemättä oli semmonen kiva yöreeni. Olis siinä loppuleiristä kyllä voinu livahtaa iltasella pihalle ja mennä sinne pusikkoon 1997 vuoden kartalle tekemään yhteislähtövetoja. Tarkemmin kun miettii, niin ei tainnu tulla edes mieleen tämmönen idea. Liekö sitä oli jo kyllästynyt niihin karttoihin ja puskiin, tai sitten ei ollut muistanut hölmöyksissään ottaa lamppua mukaan.
No niin, pääsin taas lipsumaan aiheesta. Muistaakseni olin aikeissa puhua talvesta. Reenitaktiikoista tarkemmin ottaen. Monien mielestähän harjoittelussa yksi tärkeimmistä asioista on spesifisyys (esim. toinen linkki ylhäältä), eli yksinkertaistettuna se ominaisuus kehittyy, jota harjoitetaan. Itse olen kuitenkin havainnut tämän vääräksi. Olen todennut esim. sen että jos koko talven tekee spesifisesti kaikkensa, jotta mäkijuoksu kulkee, niin mäet ei muuten ainakaan kulje. Sama juttu on talvellakin; sillon kun panostaa hisuun niin sileän tikki on parhaimmillaan. Ai että kun Latvian aikaan olis pitänyt päästä sileän kisoihin. Mutta odotahan kun tulee sileän kisakausi, ja panostat siihen. Ei muuten kulje, mutta ai että kun juoksu alkaa tuntua lennokkaalta.
En oo tässä vielä kattonu minkälaista maastoa on ens vuonna Bulgariassa, mutta sekin selviää pian Ringenin jälkeen kun tämä ylimenokausi loppuu ja aletaan reenaan. Jokatapauksessa, jos on tasasta (tuskin on) aletaan tekemään mäkivetoja aika samantien ja niitä väännetäänkin sitten koko talvi. Todennäköisempää on kuitenkin se, että on mäkeä, joten talveksi otetaan hirveä ratapanostus. Tonnin ennätys paranee ankaran ratapanostuksen vaikutuksesta sekunnilla ja kolmosen enkkari on talven jälkeen 9.29, mutta johan alkaa Bulgarian mäet nöyrtymään!
Kalasteluthan alkaa kohta olla tältä kesältä ohitse. Ringeni kun painaa jo sen verran pahasti päälle, että mitään kovin erityistä ei sitä ennen enää kerkeä tekemään. Ja Ringenin jälkeen laitetaan semmonen mylly pyörimään, että se ei pysähdy ennen kuin huhtikuussa ihmettelemään että mitenkä sitä onkaan taas saatu näin kova tikki päälle. Tuleva talvihan on mulle vasta toinen kun reenaan. Esim. toissa talvena tein ekan juoksureenin hyvissä ajoin viikkoa ennen Silja-rasteja. Veikkaan että tänäkin kesänä olis juoksu kulkenu aivan samalla tavalla, ehkä paremminkin jos olis vaan pelannu koko talven lätkää ja hiihtäny sillon ku ehtii. Ei mitään päätä huimaavaa kehitysharppausta nimittäin tullu viime talvenakaan, vaikka alotin kunnolla reenaamaan. Sovitaan kuitenkin, että pohjustan tällä hetkellä tulevaa kehittymistäni. Tässä iässä kyllä miespuolisena henkilönä kehittyy vaikkei reenais melkein ollenkaan.
On se silti ihan kiva huomata, että jotain kehittymistä on tapahtunut. Vanhasta harjoituspäiväkirjasta löytyy esimerkiksi merkintä vuosi sitten riparilta. Kyseessä on 5x1000m. Liikkeelle on lähdetty niinkin hurjasta vauhdista kuin 3:31/km. Nykyäänhän tolla vauhdilla juostaan melkeinpä pk2-lenkkejä. Palautusta on pidetty 5 minuuttia!! Siis ihan huikeeta luettavaa! Seuraavien tonnien ajat on 3.26, 3.19, 3.15 ja 3.09. Muistan kun vedin tuon vikan tonnin niin paljon kuin lähti! Loppusuoralla oli sellanen tunne että tulee oksennus ja ylitettyäni maaliviivan rojahdin aamukostealle nurmelle ja makasin siinä useita minuutteja. Ei hyvänen aika. Ja sitten kun menin aamiaiselle niin kerroin pojille ajat ja pojat oli silleen: "Oho, siehän oot vetäny aika kovaa". Oltiinhan sitä syystäkin ylpeitä, viides tonni sentään 3.09 ja kuiteski aika lyhyillä palautuksilla! Samana iltapäivänä on vedetty kakssatasia, peräti 7 kappaletta. Päälle 800m 2.40! On kyllä kertakaikkisen hauskaa luettavaa. Muistan kun lähdettiin letkassa hakemaan oiskohan ollu 2.20 aikaa. Tikki on ollu kyllä huikaisevan kova.
Asenne on kuitenkin ollut kohdillaan, vaikka ei kulku ei olekaan ollut kovin kaksinen. Leirin alussa herätyskello soi ekan kerran 5.45, sillon söin banaanin ja jatkoin unia. Klo 6.45 sitten lähdettiin heittämään aamureeni. Ensimmäinen herätys sai tosin parin päivän jälkeen jäädä pois, koska nukkumaan ei ollu mahdollista päästä enne klo 23. Aamureenin kesto yleensä puoltoista tuntia tai vähän vajaa, siitä sitten aamiaiset nassuun ja aamujumikseen, joka alkoi kello 9.00. Koko leirin ajan! Ainoastaan vikana päivänä on jääny väliin. Muistan harkinneeni silloinkin asiaa, mutta pelkästään ohjattua ohjelmaa oli ainakin yhteen asti yöllä, ja herätys oli siinä seittemän korvilla niin jätin välistä. Tai eihän nuo ajat nyt niin kummoisia ole joillekin aamuvirkuille, mutta tommosilla yöunilla se oli itelle varsinainen urakka. Tämmösinä loma-aikoina en edes harkitse heräämistä ennen kaheksaa, yleensä herään klo 8.30-9.00. Kouluaikoina vääntäydyn pakon sanelemana ylös noin kello 7.20. Tämä siis, mikäli koulu alkaa kaheksalta. Jos alkaa yheksältä niin herään tietysti 6.45. Jos kymmeneltä niin 7.10. Mutta kuiteski, riparilla on reenit ollu aika selkästi sijalla 1, kakkosena ehkä ruoka ja lepo vasta kolmantena. Tai on se varmaan ollu tärkeämmällä sijalla, mutta jos reenit on halunnu laittaa sijalle 1, niin leporaukka on joutunut sijallle 3. Tämmösestä epätasapainostahan ei tietenkään hyvää seurannut, mutta ei nyt jatketa juttua sen enempää. Ainakin on jäänyt jotain kerrottavaa mahdollisesti omille lapsille jotka mahdollisesti menevät Kuortaneen suunnistusriparille. Veikkaan että jos kyseessä on poika ja se on vähänkin isäänsä tullu, niin se yrittää pistää jollain tavalla paremmaksi. Rima on tosin asetettu aika korkealle, koska reenejähän ei voi tehdä yöunien kustannuksella, ja yölliset poistumiset huoneistosta on muutenkin kielletty. Aika vaikea on kyllä laittaa siis paremmaksi, sikäli mikäli ohjelmistot pysyy suunnilleen samana. Harjoitusvauhteja voi tietysti kasvattaa. Jos on poika kyseessä, niin noita tonneja vois vedellä vaikka tuosta 3:00-vauhdista lähtien ja vikat vois olla siellä 2:40, mahdollisesti alle jos hyvältä tuntuu. Tytöltä kelpuutetaan noi mun ajat, ainakin mikäli ei ole ollut kulkupäivä kyseessä.
Oikeastaan ainoa juttu, mikä jäi multa/meiltä tekemättä oli semmonen kiva yöreeni. Olis siinä loppuleiristä kyllä voinu livahtaa iltasella pihalle ja mennä sinne pusikkoon 1997 vuoden kartalle tekemään yhteislähtövetoja. Tarkemmin kun miettii, niin ei tainnu tulla edes mieleen tämmönen idea. Liekö sitä oli jo kyllästynyt niihin karttoihin ja puskiin, tai sitten ei ollut muistanut hölmöyksissään ottaa lamppua mukaan.
No niin, pääsin taas lipsumaan aiheesta. Muistaakseni olin aikeissa puhua talvesta. Reenitaktiikoista tarkemmin ottaen. Monien mielestähän harjoittelussa yksi tärkeimmistä asioista on spesifisyys (esim. toinen linkki ylhäältä), eli yksinkertaistettuna se ominaisuus kehittyy, jota harjoitetaan. Itse olen kuitenkin havainnut tämän vääräksi. Olen todennut esim. sen että jos koko talven tekee spesifisesti kaikkensa, jotta mäkijuoksu kulkee, niin mäet ei muuten ainakaan kulje. Sama juttu on talvellakin; sillon kun panostaa hisuun niin sileän tikki on parhaimmillaan. Ai että kun Latvian aikaan olis pitänyt päästä sileän kisoihin. Mutta odotahan kun tulee sileän kisakausi, ja panostat siihen. Ei muuten kulje, mutta ai että kun juoksu alkaa tuntua lennokkaalta.
En oo tässä vielä kattonu minkälaista maastoa on ens vuonna Bulgariassa, mutta sekin selviää pian Ringenin jälkeen kun tämä ylimenokausi loppuu ja aletaan reenaan. Jokatapauksessa, jos on tasasta (tuskin on) aletaan tekemään mäkivetoja aika samantien ja niitä väännetäänkin sitten koko talvi. Todennäköisempää on kuitenkin se, että on mäkeä, joten talveksi otetaan hirveä ratapanostus. Tonnin ennätys paranee ankaran ratapanostuksen vaikutuksesta sekunnilla ja kolmosen enkkari on talven jälkeen 9.29, mutta johan alkaa Bulgarian mäet nöyrtymään!
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Tavoitteen asettelua
Olen päättänyt asettaa tämän blogin tavoitteeksi 100 tekstin vuositahdin. Jos oikein muistan, niin vuodessa taitaa olla 365 päivää ja 52 viikkoa, joten se tarkottais vissiin sitä, että pari kertaa viikossa pitäis jotain tänne laittaa. Haastavampaa onkin varmaan laittaa tänne pari kertaa viikossa jotain oikeaa asiaa. Mutta en ota paineita siitä, pääasia on tavoitteen täyttyminen vaikka sitten laadun kärsiessä. Virallisemman blogin tavoitteeksi voisin luvata 50 tesktiä vuodessa asiasisällön ollen samalla hivenen laadukkaampaa. Kattelin tässä että 25 tekstiä on tullut kirjotettua tämän vuoden aikana ja nyt on vissiin 28 viikkoa jo mennyt kulunutta kalenterivuotta. Eli hiukkasen pitäisi kai tahtia kiristää... Saadakseni tähänkin tekstiin jotakin sisällön tapaista, raapustan täten vielä pari ilmoitusluontoista asiaa:
- Monien vaiheiden jälkeen olen julkaissut toisen YouTube-videon. Löytyy täältä. Ensimmäisen videon perusteella näyttää siltä, että en pysty (ainakaan vielä) kilvoittelemaan Sandbergin kanssa näyttökertojen määrässä. Ulrik Nordbergin sen sijaan pystyn jo parhaimpina päivinäni haastamaan.
- Käykää nyt ihmeessä veikkaamassa tietovisaa ettei mun tarvi käydä jokaisella mahdollisella mobiililaitteella antamassa ääntä jotta näyttäis siltä että sinne on muutama ääni annettu. Nyt tosin tsekkasin ja onhan tuossa jo 20 ääntä joista yksi on vaan oma. Kysymys löytyy muuten nykyään tämän blogin oikeasta laidasta. HTML-koodin siirron vuoksi tähän toiseen blogiin on ilmeisesti mahdollista äänestää myös niillä, jotka on jo äänensä antaneet. Vastausaikaa voisin antaa vaikka Ringenin loppuun, sanotaanko että 26.7. klockan 21 päättyy vastausaika.
Loppuun täytyy vielä korjata, että videotarkistuksen jälkeen MM-sprinttiradan ajaksi on saatu 16.00 plusmiinus 5 sekkaa.
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Suunnistuksesta rahakas olympialaji?
Luin tässä keskiviikkona ilmestyneestä Urheilulehdestä artikkelin, joka käsitteli suunnistuksen tämänhetkistä asemaa ja sitä, pitäisikö suunnistuksesta tulla olympialaji. Ajattelin ilmaista oman mielipiteeni asiaan liittyen.
Aloitetaanpa kuvittelemalla tilannetta, jossa suunnistus olisi olympialaji ja siinä liikkuisivat isot rahat. Suunnistuskilpailuiden järjestäminen onnistuisi olympialaisissa todennäköisesti ongelmitta. Sprinttiin löytyisi varmasti sille sopiva kilpailuympäristö, samoin metsämatkoille, mikäli suorituspaikat haettaisiin niin kuin ne mielestäni pitäisi, eli soveltuvuuden ja haastavuuden mukaan. Tässä tapauksessa sopivat suorituspaikat löytyisivät todennäköisesti hieman etäämmältä olympiakaupungista, mikä ei tosin ole este kilpailujen järjestämiselle - eiväthän kaikkien muidenkaan lajien suorituspaikat ole kisakaupungin välittömässä läheisyydessä. Keskimatkan voittajan Leonid Novikovin tilille rapsahtaisi useampi nolla lisää, ja suunnistus saisi valtavasti lisää näkyvyyttä. Kilpailu maailman huipulla olisi entistäkin kovempaa, kun Kiinan järjestelmä laittaisi liukuhihnatuotantoonsa oman linjan myös suunnistukselle. 18-vuotiaat suunnistajat varattaisiin NHL:n tapaan draftissa huippuseuroihin, ja mikäli he onnistuvat myöhemmin vakiinnuttamaan paikkansa seuransa ykkösmiehistössä, voidaan tilillä nähdä taas muutama nolla lisää. Varaustilaisuus suoritettaisiin käytännössä siten, että edellisen vuoden 10milan ja Jukolan sijoituspisteet laskettaisiin yhteen, ja huonoin seura saisi aloittaa. Varausoikeus olisi esimerkiksi 20 parhaalla seuralla. Tämä tasoittaisi muutaman vuoden kuluessa kärkitaistelun huikean tasaiseksi, ja kun Malungs OK Skogsmårdarnan parin vuoden takainen ykköskierroksen varaus Aleksi Niemi ratkaisisi seuralleen Jukolan voiton, omistaisi hän sen jälkeen ainakin useamman auton, huviveneen, golfkentän ja pari mökkiä. 10milaan huippuseurat matkustaisivat omilla luksuspaateillaan ja Jukolaan yksityislentokoneillaan. No joo, nyt meni aika ison mittakaavan jutuiksi, mutta idea tuli varmaan selväksi.
Mitä olympiavoiton tavoittelu ja isot rahavirrat sitten toisivat mukanaan? Doping tulisi varmasti isossa mittakaavassa mukaan kuvioihin, se on vuoren varma asia. Lisäksi 10milaan tehtäisiin terrori-isku jne. listaa voidaan jatkaa pitkälle. Suora lainaus Urheilulehden artikkelin kirjoittajalta:
"Kun suunnistus ei ole olympialaji, se näyttäytyy täysin erillisenä saarekkeena koko urheilukulttuurissa. Se on eksoottinen ja omaperäinen lajiyhteisö, joka aika ajoin tuo median eteen kiehtovia urheilijapersoonia, mutta sillä ei ole samoja painolasteja riesanaan kuin "perinteisen huippu-urheilun" lajeilla. Suunnistuksen mielikuva on tällä hetkellä suomalaisen urheilun parhaimmistoa.
Laji näyttäytyy kovana huippu-urheiluna, Minna Kaupin kaltaiset hahmot koetaan kotisohvilla aitoina ja uskottavina huippu-urheilijoina. Suunnistajien kohdalla todetaan usein, että saisivat ottaa juoksijat ja hiihtäjät mallia. Suunnistaja ei selittele, se tuo mitalin. Se urheilee.
Mutta samalla, kun arvostus ja uskottavuus urheiluna ovat kohdallaan, on lajina muitakin koukkuja kuin pelkät mitalit ja tuloslistat. On esimerkiksi Jukolan viestin kaltaista kiehtovaa massaeksotiikkaa. Lajissa on mystistä vetoa, jota harva muu laji pystyy Suomessa tarjoamaan. Se aistitaan joka kesä kaukana suunnistuksen oman väen ulkopuolellakin. Se antaa lajille arvokasta positiivista latausta. Millä muulla lajilla on julkisessa kuvassaan mitään vastaavaa elementtiä?
Lisäksi suunnistuksella on juuri olympiastatuksen puutteen tuoma mielikuva lajista, jossa on muitakin arvoja kuin menestyksen maksimointi kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tätä mielikuvaa voi tukea myös erilaisin tutkimustiedoin, jotka kertovat suunnistusta kilpaa tai huvikseen harrastavien ihmisten koulutustason olevan selvästi urheilun keskimääräistä tasoa parempaa - että tämä laji antaa erityisen hyvät valmiudet pärjätä myös siviilimaailman haasteissa.
Se on mille tahansa lajille kullanarvoinen mielikuva. Kun urheiluyhteisöistä on tullut aiempaa selvemmin kasvatusympäristöjä, joiden touhuja vanhemmat katselevat aiempaa kriittisemmin, näyttäytyy suunnistus lajina, johon lapset on turvallista päästää harrastamaan ja toteuttamaan itseään. Ei suunnistuskaan mikään ongelmaton laji ole, mutta mielikuvien tasoilla se on laji, jossa kilpaillaan täysillä ja haetaan omia rajoja täydellä antaumuksella, mutta hoidetaan myös muu elämä kunnialla. Ollaan tolkun ihmisiä. Se on asia, jota suomalainen urheilu ei enää itsestään selvästi läheskään joka kohdasta ympäristöönsä viesti.
Jos suunnistus olisi osa olympiaperhettä, menettäisikö se tämän erityisluonteensa? Muuttuisiko se osaksi samaa sekavaa mössöä, jossa kipuillaan dopingskandaalien, taloushuolien, väkivaltakeskusteluiden ja merkillisten KHL-kauppojen kanssa?"
Niinpä.
Mitä ihminen edes tekee, kun hän saa lisää rahaa? Useimmiten rahalla ostetaan jokin tai joitakin hyödykkeitä. Tämän jälkeen rahaa ei taaskaan tunnu olevan liikaa. Periaatteessa on siis lähes sama, omistatko 40 000 euron vai 120 00 euron auton, onko sinulla hieno mökki Ylläksellä vai vuokraatko tarvittaessa jonkun mökin mennessäsi Ylläkselle lomaa viettämään, tai onko kotonasi joka huoneessa oma TV vai ainoastaan se yksi taulu-tv olohuoneessa. Rahaa ei kumminkaan tunnu olevan liikaa, koska käytät heti saamasi ylimääräiset rahat hyödykkeiden hankkimiseen. ( tämmönen välikommentti tähän )
Mitä arvoja siis saat, kun voitat jonkun kisan suuunnistuksessa? Mikä on paras palkinto vaikkapa Jukolan voitosta? Itse en ainakaan toistaiseksi ole voittanut yhtään arvokisamitalia, Jukolaa tai muuta kauhean isoa kisaa, mutta kokemusta on jonkin verran pienemmistä voitoista. Esimerkiksi Nuorten Jukolan voitossa konkreettinen palkinto, muistaakseni Samsungin kännykkä oli täysin sivuseikka. Minulle olisi ollut suunnilleen sama, vaikka olisin saanut siitä 500 euroa. Arvokkain asia oli ehdottomasti kaikki ne metsässä ja kilpailukeskuksessa koetut hetket, kilpailun moraalinen voittaminen. Ja olisiko esimerkiksi Leonid Novikovin kultamitali tuntunut jotenkin paremmalta, jos hän olisi tiennyt saavansa siitä pari miljoonaa? Aika varmasti hänelle riittivät pitkäaikaisen, sinnikkään työn tuoma tulos, hetket kun juokset yleisömeren läpi toiselle lenkille ja kuulet olevasi mukana voittotaistelussa, ne uskomattomat sekunnit, kun tulet metsästä hiljaiselle viimeiselle rastille ja 5000 katsojaa nousee seisomaan osoittamaan suosiotaan. Kotimaan lipun levittäminen tuuletukseen. Entäpä Ukrainan viestiankkuri Denys Shcherbakov, luuliko hän saavansa uuden auton viestipronssista tulevilla bonuksilla? Mieshän ei ollut pysyä housuissaan loppuviitoituksella. Tietysti arvokisamitali on sellainen, jolla on arvoa, eli en todellakaan lopettaisi mitalien jakamista MM-ja EM- tai SM-kisoissa.
Suunnistuksen tilanne maailmalla on mielestäni melko hyvä. On löydetty hienot, arvokkaat, vaativat ja toisistaan poikkeavat kilpailumuodot; sprintti, keskimatka, pitkä matka ja viesti. Ensi vuoden MM-kisoihin taitaa tosin olla tulossa joku sekaparisprinttiviesti, tällaiset hömpötykset saisivat mielestäni jäädä muihin lajeihin. Metsämatkoille löytyy toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia maastoja eri Euroopan ja vähän muistakin maista ja on hienoa, että arvokkaita kilpailuja käydään paljon muuallakin kuin Pohjoismaissa. Lisäksi suunnistuksella on kaksi aivan erityistä tapahtumaa, 10mila ja Jukolan viesti, joiden mahtavassa tunnelmassa ratkotaan seurojen paremmuudet. Harrastesuunnistus; kuntorastit ja Jukolan viestin juokseminen läpi ansaitsisivat kokonaan oman juttunsa.
Suomessa lajin tilanne on mainio. Suunnistuksella on paljon positiivista näkyvyyttä, ja TV-lähetykset GPS-seurantoineen ovat vieneet suunnistuksen televisiolajina aivan uudelle tasolle. Mielestäni tämän viikon MM-lähetykset ovat olleet erinomaisia. Selostajat ovat hyviä, ottavat huomioon sekä suunnistusta vähemmän tuntevat sekä lajiaan rakastavat harrastajat. Huippuliiga on hyvä kotimainen paketti, kunhan tämän vuoden takaa-ajon kaltaista silmiä kirvelevää näkemistä ei synny. Lisäksi on aikamoisen teennäistä kuvata telkkariin urheilijoita, joilla on muutaman sadan euron sekit käsissään. Palkintoja ei välttämättä tarvitse parantaa, mutta ei sellaisia sekkejä tarvitse "ison maailman" tapaan kuvata. Varmasti aika teennäinen olo urheilijoilla itselläänkin.
Sekin on hienoa, että meillä on omasta lajistamme kertovaa musiikkia. SY.ltä löytyy hyvä biisi tähänkin aiheeseen:
http://www.youtube.com/watch?v=jjB77yKFV2w
Suunnistavan kansan hatunnosto kun on kaikkein paras ulkopuolelta tuleva palkinto tehdystä työstä.
Aloitetaanpa kuvittelemalla tilannetta, jossa suunnistus olisi olympialaji ja siinä liikkuisivat isot rahat. Suunnistuskilpailuiden järjestäminen onnistuisi olympialaisissa todennäköisesti ongelmitta. Sprinttiin löytyisi varmasti sille sopiva kilpailuympäristö, samoin metsämatkoille, mikäli suorituspaikat haettaisiin niin kuin ne mielestäni pitäisi, eli soveltuvuuden ja haastavuuden mukaan. Tässä tapauksessa sopivat suorituspaikat löytyisivät todennäköisesti hieman etäämmältä olympiakaupungista, mikä ei tosin ole este kilpailujen järjestämiselle - eiväthän kaikkien muidenkaan lajien suorituspaikat ole kisakaupungin välittömässä läheisyydessä. Keskimatkan voittajan Leonid Novikovin tilille rapsahtaisi useampi nolla lisää, ja suunnistus saisi valtavasti lisää näkyvyyttä. Kilpailu maailman huipulla olisi entistäkin kovempaa, kun Kiinan järjestelmä laittaisi liukuhihnatuotantoonsa oman linjan myös suunnistukselle. 18-vuotiaat suunnistajat varattaisiin NHL:n tapaan draftissa huippuseuroihin, ja mikäli he onnistuvat myöhemmin vakiinnuttamaan paikkansa seuransa ykkösmiehistössä, voidaan tilillä nähdä taas muutama nolla lisää. Varaustilaisuus suoritettaisiin käytännössä siten, että edellisen vuoden 10milan ja Jukolan sijoituspisteet laskettaisiin yhteen, ja huonoin seura saisi aloittaa. Varausoikeus olisi esimerkiksi 20 parhaalla seuralla. Tämä tasoittaisi muutaman vuoden kuluessa kärkitaistelun huikean tasaiseksi, ja kun Malungs OK Skogsmårdarnan parin vuoden takainen ykköskierroksen varaus Aleksi Niemi ratkaisisi seuralleen Jukolan voiton, omistaisi hän sen jälkeen ainakin useamman auton, huviveneen, golfkentän ja pari mökkiä. 10milaan huippuseurat matkustaisivat omilla luksuspaateillaan ja Jukolaan yksityislentokoneillaan. No joo, nyt meni aika ison mittakaavan jutuiksi, mutta idea tuli varmaan selväksi.
Mitä olympiavoiton tavoittelu ja isot rahavirrat sitten toisivat mukanaan? Doping tulisi varmasti isossa mittakaavassa mukaan kuvioihin, se on vuoren varma asia. Lisäksi 10milaan tehtäisiin terrori-isku jne. listaa voidaan jatkaa pitkälle. Suora lainaus Urheilulehden artikkelin kirjoittajalta:
"Kun suunnistus ei ole olympialaji, se näyttäytyy täysin erillisenä saarekkeena koko urheilukulttuurissa. Se on eksoottinen ja omaperäinen lajiyhteisö, joka aika ajoin tuo median eteen kiehtovia urheilijapersoonia, mutta sillä ei ole samoja painolasteja riesanaan kuin "perinteisen huippu-urheilun" lajeilla. Suunnistuksen mielikuva on tällä hetkellä suomalaisen urheilun parhaimmistoa.
Laji näyttäytyy kovana huippu-urheiluna, Minna Kaupin kaltaiset hahmot koetaan kotisohvilla aitoina ja uskottavina huippu-urheilijoina. Suunnistajien kohdalla todetaan usein, että saisivat ottaa juoksijat ja hiihtäjät mallia. Suunnistaja ei selittele, se tuo mitalin. Se urheilee.
Mutta samalla, kun arvostus ja uskottavuus urheiluna ovat kohdallaan, on lajina muitakin koukkuja kuin pelkät mitalit ja tuloslistat. On esimerkiksi Jukolan viestin kaltaista kiehtovaa massaeksotiikkaa. Lajissa on mystistä vetoa, jota harva muu laji pystyy Suomessa tarjoamaan. Se aistitaan joka kesä kaukana suunnistuksen oman väen ulkopuolellakin. Se antaa lajille arvokasta positiivista latausta. Millä muulla lajilla on julkisessa kuvassaan mitään vastaavaa elementtiä?
Lisäksi suunnistuksella on juuri olympiastatuksen puutteen tuoma mielikuva lajista, jossa on muitakin arvoja kuin menestyksen maksimointi kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tätä mielikuvaa voi tukea myös erilaisin tutkimustiedoin, jotka kertovat suunnistusta kilpaa tai huvikseen harrastavien ihmisten koulutustason olevan selvästi urheilun keskimääräistä tasoa parempaa - että tämä laji antaa erityisen hyvät valmiudet pärjätä myös siviilimaailman haasteissa.
Se on mille tahansa lajille kullanarvoinen mielikuva. Kun urheiluyhteisöistä on tullut aiempaa selvemmin kasvatusympäristöjä, joiden touhuja vanhemmat katselevat aiempaa kriittisemmin, näyttäytyy suunnistus lajina, johon lapset on turvallista päästää harrastamaan ja toteuttamaan itseään. Ei suunnistuskaan mikään ongelmaton laji ole, mutta mielikuvien tasoilla se on laji, jossa kilpaillaan täysillä ja haetaan omia rajoja täydellä antaumuksella, mutta hoidetaan myös muu elämä kunnialla. Ollaan tolkun ihmisiä. Se on asia, jota suomalainen urheilu ei enää itsestään selvästi läheskään joka kohdasta ympäristöönsä viesti.
Jos suunnistus olisi osa olympiaperhettä, menettäisikö se tämän erityisluonteensa? Muuttuisiko se osaksi samaa sekavaa mössöä, jossa kipuillaan dopingskandaalien, taloushuolien, väkivaltakeskusteluiden ja merkillisten KHL-kauppojen kanssa?"
Niinpä.
Mitä ihminen edes tekee, kun hän saa lisää rahaa? Useimmiten rahalla ostetaan jokin tai joitakin hyödykkeitä. Tämän jälkeen rahaa ei taaskaan tunnu olevan liikaa. Periaatteessa on siis lähes sama, omistatko 40 000 euron vai 120 00 euron auton, onko sinulla hieno mökki Ylläksellä vai vuokraatko tarvittaessa jonkun mökin mennessäsi Ylläkselle lomaa viettämään, tai onko kotonasi joka huoneessa oma TV vai ainoastaan se yksi taulu-tv olohuoneessa. Rahaa ei kumminkaan tunnu olevan liikaa, koska käytät heti saamasi ylimääräiset rahat hyödykkeiden hankkimiseen. ( tämmönen välikommentti tähän )
Mitä arvoja siis saat, kun voitat jonkun kisan suuunnistuksessa? Mikä on paras palkinto vaikkapa Jukolan voitosta? Itse en ainakaan toistaiseksi ole voittanut yhtään arvokisamitalia, Jukolaa tai muuta kauhean isoa kisaa, mutta kokemusta on jonkin verran pienemmistä voitoista. Esimerkiksi Nuorten Jukolan voitossa konkreettinen palkinto, muistaakseni Samsungin kännykkä oli täysin sivuseikka. Minulle olisi ollut suunnilleen sama, vaikka olisin saanut siitä 500 euroa. Arvokkain asia oli ehdottomasti kaikki ne metsässä ja kilpailukeskuksessa koetut hetket, kilpailun moraalinen voittaminen. Ja olisiko esimerkiksi Leonid Novikovin kultamitali tuntunut jotenkin paremmalta, jos hän olisi tiennyt saavansa siitä pari miljoonaa? Aika varmasti hänelle riittivät pitkäaikaisen, sinnikkään työn tuoma tulos, hetket kun juokset yleisömeren läpi toiselle lenkille ja kuulet olevasi mukana voittotaistelussa, ne uskomattomat sekunnit, kun tulet metsästä hiljaiselle viimeiselle rastille ja 5000 katsojaa nousee seisomaan osoittamaan suosiotaan. Kotimaan lipun levittäminen tuuletukseen. Entäpä Ukrainan viestiankkuri Denys Shcherbakov, luuliko hän saavansa uuden auton viestipronssista tulevilla bonuksilla? Mieshän ei ollut pysyä housuissaan loppuviitoituksella. Tietysti arvokisamitali on sellainen, jolla on arvoa, eli en todellakaan lopettaisi mitalien jakamista MM-ja EM- tai SM-kisoissa.
Suunnistuksen tilanne maailmalla on mielestäni melko hyvä. On löydetty hienot, arvokkaat, vaativat ja toisistaan poikkeavat kilpailumuodot; sprintti, keskimatka, pitkä matka ja viesti. Ensi vuoden MM-kisoihin taitaa tosin olla tulossa joku sekaparisprinttiviesti, tällaiset hömpötykset saisivat mielestäni jäädä muihin lajeihin. Metsämatkoille löytyy toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia maastoja eri Euroopan ja vähän muistakin maista ja on hienoa, että arvokkaita kilpailuja käydään paljon muuallakin kuin Pohjoismaissa. Lisäksi suunnistuksella on kaksi aivan erityistä tapahtumaa, 10mila ja Jukolan viesti, joiden mahtavassa tunnelmassa ratkotaan seurojen paremmuudet. Harrastesuunnistus; kuntorastit ja Jukolan viestin juokseminen läpi ansaitsisivat kokonaan oman juttunsa.
Suomessa lajin tilanne on mainio. Suunnistuksella on paljon positiivista näkyvyyttä, ja TV-lähetykset GPS-seurantoineen ovat vieneet suunnistuksen televisiolajina aivan uudelle tasolle. Mielestäni tämän viikon MM-lähetykset ovat olleet erinomaisia. Selostajat ovat hyviä, ottavat huomioon sekä suunnistusta vähemmän tuntevat sekä lajiaan rakastavat harrastajat. Huippuliiga on hyvä kotimainen paketti, kunhan tämän vuoden takaa-ajon kaltaista silmiä kirvelevää näkemistä ei synny. Lisäksi on aikamoisen teennäistä kuvata telkkariin urheilijoita, joilla on muutaman sadan euron sekit käsissään. Palkintoja ei välttämättä tarvitse parantaa, mutta ei sellaisia sekkejä tarvitse "ison maailman" tapaan kuvata. Varmasti aika teennäinen olo urheilijoilla itselläänkin.
Sekin on hienoa, että meillä on omasta lajistamme kertovaa musiikkia. SY.ltä löytyy hyvä biisi tähänkin aiheeseen:
http://www.youtube.com/watch?v=jjB77yKFV2w
Suunnistavan kansan hatunnosto kun on kaikkein paras ulkopuolelta tuleva palkinto tehdystä työstä.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
MM-sprintti
Alunperin oli tarkoitus, että saataisiin kattoa karttaa ennen kisaa koska sen verran vaativa rata oli kuulemma tulossa. No aikataulu oli kuitenkin sen verran edellä, että mie ja Lotta ei ehditty juurikaan vilkaisua enempää karttaa katella ennen lähtöä. Jonkinlainen kuva oli vaan siitä, että mitä on tulossa ja ykkösrastin tiesin missä se on. Santeri oli juossut rataa jo aiemmin, ja verratessa kerkesin spekuloimaan ykkösen lisäksi paria muutakin väliä; kakkosta ja 19-20 -väliä. Niistä lisää myöhemmin. Mutta hyvän, haastavan treenin sain siis tehtyä kun karttaakaan en kerta juurikaan ehtinyt katsomaan!
K-1
Ykkösrasti oli siis tiedossa etukäteen missä se sijaitsee. Aika lailla juoksentelua vaan rastille. Lähtö oli tosi kiva, kun oli niin paljon yleisöä ja hyvä tunnelma!
1-2
Santeri oli sanonut verkalla, että rasti on siinä portaiden alapäässä. Varmistin asian vielä kartasta, mutta en nähnyt aitaa. Ajoin miinaan ja korjasin vielä menemällä oikealta, joka oli hitaampi valinta. Arvioisin virheen olleen 20 sekunnin luokkaa, koska Santeri otti melkein kiinni.
2-3
Aika yksinkertainen, helppo toteutusväli.
3-4
Otin oikean valinnan, ja se olikin nopein.
4-5
Ihmisiä oli aika paljon tiellä, piti katella ettei juokse pahki.
5-6
Oikea reitinvalinta, eikä ongelmia toteutuksessa.
6-7
Simppeli väli. Sinne vaan.
7-8
Takaisin, ja samoja reittejä pitkin rastille kuin 5-6 -välillä.
8-9
Tätä piti aika kauan katella. Optimireitti taisi mennä keskeltä, itse otin oikealta 5.rastin kautta kulkevan reitinvalinnan. Kyllä tässä varmaan tuli selvästi takkiin, vaikkei mikään katastrofisen huono ollutkaan.
9-10
Tässäkin taisi tulla väärä reitinvalinta. Olisi kai pitänyt mennä oikealta.
10-11
Siirtymävälit alkaa. Muistaakseni tänne asti kerkesin nopeasti vilkaisemaan rataa ennen starttia. Oli siitä varmaankin jonkin verran hyötyä, sillä osa reitinvalinnoista oli jo valmiina.
11-12
Suoraan.
12-13
Vasen kierto, koska olen sokea enkä näe, että aidoissa on keskellä aukko. Taitava suunnistaja olisi kyllä katsonut sinne päin 12.rastille juostessa ja luultavasti huomannut aukon mutta ei tämmönen pöljempi kaveri semmosta älynnyt tehdä. Selkeä virhe siis tälläkin välillä.
13-14
Tämmönen mukavan helppo väli, jonka miekin osaan juosta oikein.
14-15
Taas kiva väli mulle, koska taito riittää tämän haastavan välin ratkaisemiseen.
15-16
Oikealta, arvioisin että nopein valinta.
16-17
Tätä kattelin pisimpään koko radalla. Vasemmalta sitten päätin mennä ja oli vissiin hyvä niin.
17-18
Huomaan rakosen vasemalla kierrolla joten menen tyytyväisenä sieltä.
18-19
Siirtymäväli.
19-20
Tätä oltiin siis spekuloitu Santerin kanssa verryttelyssä. Ei kuulemma kannattanut mennä harjun päältä, joten en edes harkitse sitä, vaan pujottelen nelosrastin kautta puoliksi harjun ylittävän reitinvalinnan. Ainakin Måre ja Leandersson taisivat mennä samaa viivaa, joten hyvä valinta se taisi olla. Jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä mennyt harjun päältä, tuntuu vieläkin että se olisi nopein. Ainakaan pisin kierto oikealta ei vissiin kannattanut.
20-21
Loppukirin virittelyä jo niillä jotka juoksee myöhemmin tosissaan.
21-22
Huomaan rakoset, sillä olen ottanut parhaan sprinttikaverini luupin mukaan.
22-23
Loppukiriä joillekin.
23-24
Todellista loppukiriä niille.
24-M
Vihdoin jotain loppukirin tapaista itsellänikin.
Snaipperi otti mulle aikaa ja meni kuulemma noin 15.50. Vaikea sanoa, kuinka paljon hyödyin siitä, että sain hetken vilkaista rataa ennen lähtöä. Sen verran ainakin, että tiesin ykkösrastin ja muutaman reitinvalinnan valmiiksi. Harmi, etten saanut väliaikoja enkä voinut verrata niitä noihin huippuihin. Joka tapauksessa virheitähän tuli aika paljon leivottua, joten sen ainakin tietää että taitopuolella on petrattavaa. Ehkä keskittyminen oli jotenkin vähän huonolla tolalla, sillä ei tuo nyt jälkeenpäin niin ihmeelliseltä sprintiltä näytä, kyllähän tuo nyt olisi pitänyt osata. Mutta ei vaan vissiin osannut. Ja fysiikassa tietysti, vaikka ihan täysillä ja virheittä olisi mennyt, niin ei paljoa alle 15 min olisi irronnut. Juoksu tuntui kyllä yllättävän kivalta ja tosiaan oli hieno kokemus! Rata oli tosi hyvä, oli haastavia välejä mutta ei mitään turhaa kikkailua, ja fysiikkaakin pystyi käyttämään etenkin jos oli taitomiehiä.
PS. Tänään kävin aamupäivällä vaaran nousussa. Tasurilla aikaa meni 9.44,2. Repikää siitä. Tikki on aika kova. Kummalliset rullat mulla, kun tasasella luistaa hyvin mutta sitten kun menee mäkeen ni ei mihinkään! Tosin niinku Sane totesi, niin pitäiskö jollain suunnistajalla olla ojentajat tikissä keskellä kesää? Verhoudun tämän tekosyyn taakse. Nyt menen ostamaan jätskin.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Tietovisan haastattelussa Olli Ojanaho
Tietovisan johto onnistui esittämään Olli Ojanaholle muutaman kysymyksen samalla kun hän makasi sängyllään ja chattaili Facebookissa.
Hyvää iltaa Olli ja onnittelut Kainuun Rastiviikon ensimmäisen osakilpailun voitosta! Kuinka mones KRV sinulla on jo meneillään?
- Meneillään on nyt yhdestoista Kainuun Rastiviikkoni, olen suunnistanut kilpasarjassa joka vuosi vuoden 2003 Kajaanin Rastiviikosta lähtien. Takana on siis jo kymmenen Rastiviikkoa ennen tätä kesää.Onko sarjasi täysin "puhdas", eli oletko suunnistanut kaikki 40 tätä ennen käymääsi osakilpailua hyväksytysti läpi?
- Sarjani ei ole puhdas. Vuoden 2007 Kainuun Rastiviikolla otin nimittäin toisessa osakilpailussa hylsyn, kun jätin yhden rastin käymättä. Tuolloin olin H12-sarjassa ja kyseinen kilpailu käytiin juuri Tipasojalla, missä tänäänkin kilpailtiin. Sen jälkeen olen harjoitellut paljon sitä, että käyn oikeilla rasteilla oikeassa järjestyksessä ja vieläpä mahdollisimman nopeasti. Kehitystä on tapahtunut, ja nykyään onnistun useimmiten käymään oikeilla rasteilla ja oikeassa järjestyksessä. Nopeudessa on vielä petrattavaa, mutta sekin kehittyy ajan kanssa.Tosiaan kisailit tänään Tipasojan maastoissa H16E-sarjassa, aikaa edellisestä kerrastasi näissä maastoissa on kulunut kuusi vuotta. Vieläkö kuuden vuoden takainen hylkäys painoi mielessä lähtiessäsi suoritukseesi?
- Ei se pahemmin mieltä painanut. Ennen kisaa minulla oli luottavainen olo, sillä tiesin osaavani numerot yhdestä kahteenkymmeneen. Tällä kertaa ei onneksi suurempia lukuja edes tarvittu. Suoritukseni oli ihan hyvä, rasteille en tehnyt virheitä, mutta joillakin pitemmillä väleillä suunnistin "vähän sinne päin". Noin 45 sekuntia olisin voinut saada ajastani vielä pois, joten petrattavaa löytyi. Juoksu tuntui tuskaiselta koko matkan ajan, koska oli niin kuuma.Mitkä ovat huomisen välipäivän suunnitelmasi?
- Aamupäivällä teen pitkän yhdistelmäharjoituksen. Puolelta päivin syön lounaan ja siirryn Hiukan stadionille avajaisten kenraaliharjoitukseen, joka alkaa klo 14. Tämän jälkeen odottelen täpinöissäni avajaisia, jotka alkavat kello 16.45. Starttaan miesten finaaliradalle nollajuoksijana noin klo 17.43. Tämän jälkeen jään ehkä seuraamaan kisoja tai sitten menen majoitukseen ottamaan rennosti.Hyvältä kuulostaa, tsemppiä Olli huomiselle radalle ja jäljellä oleviin Kainuun Rastiviikon osakilpailuihin!
- Kiitoksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)