Melkomoista

Tässä tulee tarinaa MM-kisoista.

Kisoihin mennessä olin Topilla yötä. Torstai-iltana verkkalenkki Tusbyssä ja siitä sitten aamulla aikaisin kentälle ja kohti Bulgariaa. Fiilis on hyvä ja jalat tuntuvat matkustuksen jälkeen paremmilta kuin aikaisemmilla kerroilla. Lauantaina suoritamme keskimatkan modelin. Suunnistus tuntuu sujuvan ihan mukavasti, samoin juoksu. Sunnuntaina suunnistan kolme vetoa pitkän matkan mallimaastossa Govedartsissa ja totean juoksun kulkevan. Myös suunnistus toimii kuin rasvattu. Maanantain rintin modelin jälkeen olen valmiina kisoloihin.

Lähtöryhmät kisoihin tulee katsastusten perusteella joten tiistain rintissä mie oon ekassa ryhmässä oltuani kokonaan pois rinttikatsastuksesta. Aamulla hätkähdän pahasti kun bussi kaartaa Arena Samokovin pihaan. Karanteenin sijainti on yllättävä kuin Brasilian murskatappio. Tuumin että kyllähän tästäkin radat rakentelee ja käyn tsekkaamassa verryttelyalueen eli alakerrassa olevan liikuntasalin. Löydän onneksi myös salin ulkopuolella menevän käytävän joka jää monelta huomaamatta ja siinä saan myöhemmin hyvin verkattua. Porukkaa valuu hiljalleen sisään yläkerran koripalloareenalle ja jännitys tiivistyy. 40 minuuttia ennen starttia sidon oranssit rintti-inovit ja pujotan käteeni määritekotelon, rinttikompassin ja identin.

Lähtöjärjestelyt ovat sisätiloissa, ja suuntavaisto on mennyt aavistuksen sekaisin saadessani kartan käteeni ja juostessani ulos ovesta parinkymmenen metrin päässä sijaitsevalle K-pisteelle. Kompassilla kartta oikein ja juoksen Hotel Arenan edestä säväyksen nostalgiaa tuntien tutulle sillalle. Kisan luonne alkaa pikkuhiljaa hahmottua; karanteenin sijainnin lisäksi edessä on toinen yllätys, kun rata tulee samaa siltaa pitkin takaisin. Muuten homma menee odotetusti, pitkän välin reitinvalinta on heti valmiina ja muutenkin loppuosa menee niin kuin olin ajatellut. Alussa on perus kerrostaloaluetta, myös siihen olen valmistautunut hyvin.

Kisa lähtee ihan mukavasti käyntiin ja saan homman haltuun. Kolmoselle juostessa tajuan että kisajärjestäjät eivät ole pitäneet lupaustaan niittää optimireiteille juoksu-urat myös alkupään lähtijöille, vaan karttaan nurmikolla merkityt kerrostalojen pihat ovat bulgarialaista birunmoista heinikkoa seassa kaikenlaista roskaa. Heti seuraavalla välillä saan tuntea tämän kauneuden nahoissani, kun jalka tarttuu heinässä olevaan rautalanka-aitaan ja lennän päistikkää asfalttiin. Kiroan äänekkäästi ja taistelen liikkeelle pyyhkien verta kartasta. Tässä kohtaa koen ensimmäisen merkittävän rastivälitappion, kun kaatumissysteemeissä tuhraantuu lähemmäs 10 sekkaa ylimääräistä aikaa. Jatkan kisaa ok meiningillä ja etenkin hotellin ja areenan välistössä liikun sujuvasti kuin rintin erikoismies, paikan ollessa tuttuakin tutumpi parin harjoitusleirin jälkeen. Pitkällä välillä oikea kierto valikoituu suorastaan automaattisesti ja oikaisen kulman hyvin kohti tienylitystä. Tällä välillä on tarjolla paljon pitkää suoraa ja häviän varmasti tossulla jokusen sekunnin kovemmille tykeille. Rastilla käväisen vielä muurin väärällä puolella muutaman askeleen. Seuraavat välit menevät hyvin, mutta ennen yleisörastia tulee ratkaisevaa luokkaa oleva virhe. Katson tarkasti, mutta en näe aidan laidoilla rakoa, joten kierrän katoksen ja otan taas turpaan kymmenisen kappaletta minuutin kuudeskymmenesosia. Varvauksen jälkeinen loppulenkki on melko nuiva, mutta onnistun tuhlaamaan siinä melko helpot kymmenen, tai jopa lähemmäs viisitoista sekuntia jos oikein nausteriin olisi vetänyt, ylimääräistä aikaa.

(Kuvat: Anssi Raitanen)

Maalissa menen kakkoseksi Tristan Bloemenin jälkeen ja melko pitkään olen vielä kolmantena Don Alpon siirtyessä jaetulle kärkisijalle belgialaisen kanssa, mutta lopun isot pyssyt hyökkäävät sateesta huolimatta helposti edelle, loppusijoituksen ollessa 8. Sijaan olen tyytyväinen, etenkin noin juoksuvoittoisella radalla. Suoritukseen olisin kaivannut parannusta suunnistuspuoleen, mutta rintissä se on kuitenkin niin pienestä kiinni että kokonaisuudessaan olin ensimmäisen kisan jälkeen ihan ok tyytyväinen.

Tulokset:

1. Tim Robertson                   14.41

2. Piotr Parfianowicz             +0.06

3. Anton Johansson                +0.10

4. Tristan Bloemen                 +0.12

4. Aleksi Niemi                      +0.12

6. Miika Kirmula                    +0.13

7. Jonas Egger                       +0.28

8. Olli Ojanaho                      +0.30

8. Assar Hellström                  +0.30

(Jatkuu seuraavassa jaksossa)

Kohti suurinta ja kauneinta

Viikon päässä se odottaa minua elämäni ensimmäisen kerran. Suurin ja kaunein JWOC, ilmeisesti hienoin tapahtuma mitä suunnistaja voi junnu-urallaan kokea. Aion totisesti lähteä nauttimaan ikimuistoisesta viikosta. Ei meinaa malttaa odottaa tiistaita, kun pääsen irti Samokovin kaduille Petar Doganovin loihtimalle varmasti hyvin tuliselle rinttiradalle.

Matkan ohjelma:

Torstai: Lento Helsinkiin

Perjantai: Lento Sofiaan ja bussilla Borovetsiin. Iltapäivällä majoituksessa. Verkkalenkki.

Lauantai: Keskarin tyyppireeni kisamaaston vieressä. Oon käyny tässä maastossa jo kahdesti, kummallakin kerralla oli eri kartta ja nyt on kuulemma vielä kolmas versio. Illalla lenkki.

Sunnuntai: Pitkän matkan reeni Sofian lähellä meidän toukokuisen näyttökisan maastossa, avaava harjoitus. Illalla lenkki.

Maanantai: Pitkän matkan ja rintin model iiventit.

Tiistai: Rintti!

Keskiviikko: Pitkä!

Torstai: Välipäivä, keskarin ja viestin mallisuunnistukset.

Perjantai: Keskarin karsinta!

Lauantai: Keskarin finaali!

Sunnuntai: Viesti!

Maanantai: Matkustus kotiin.

Kisasivut
MM-joukkueen twitter

EYOC

Hei

Käytiin Makedonian lämmössä suunnistamassa. Hienoa oli taas kerran. Näin jälkeenpäin sen aina vasta tajuaa kuinka hienoja tällaiset reissut on, vaikka nastalta se tuntuu siellä paikan päälläkin. 

Itse kisoissahan oli kolme matkaa: sprinttimatka, pitkä matka ja viestimatka, jotka juostiin edellä mainitussa järjestyksessä. Sprinttimatkalla suoritus oli semmoinen että en olisi uskonut sen riittävän voittoon. Ei ollut riittävän sujuvaa ja pari virhettä ja väärää reitinvalintaa sattui matkalle. Kukaan ei kuitenkaan vetänyt ihan nausteriin joten suht tasapainoinen suoritukseni pienine virheineen palkittiin tällä kertaa kultaisella mitalilla.

Pitkällä matkalla tulin alkumatkan huonohkosti, mutta nelosrastin jälkeen rupesi sujumaan. Kisan tärkeimmät välit eli pitkät välit vedin tuubiin ja pidin niissä myös hyvin rapsakkaa matkavauhtia. Lopun lyhyemmillä väleillä tuli yksi pikku koukku kun laskeuduin alemmalle supalle, joka oli kartasta poiketen mielestäni varsin märkä. Rastipiste, jonka piti olla paikan ainoa vesipainauma, jäi siihen yläpuolelleni. Hetken olin jo varma, että joku on vienyt rastilipun pois mutta sitten näin suojuotin ja seurasin sitä lipulle. Maalissa menin kuitenkin kärkeen ja se riitti loppuun saakka.

Viestimatkalla oma suoritus oli hyvä. Parannettavaakin jäi, mutta pääosin hyvää suunnistustekemistä ja juoksentelutekemistä. Joukkueemme sijoittui hopealle pari minuuttia voittaneen Norjan jälkeen.

Avajaisissa nähtiin hieno ilotulitus. Tuli semmosia paukkuja että maa tärähteli!

Muutama kuva: