Rintin erikoismies

Kone on myöhässä. Nyt tulee luultavasti aika nuivaa ja negatiivista tekstiä mutta antaa tulla KUN TÄSSÄ KERRAN ON AIKAA. Väsyttää ja hajottaa.

EM-kilpailuthan päättyivät viimeistään tänään neljän aikaan aamulla havahduttuani hotellin sängyssä lähtöhetken uhkaavaan lähestymiseen. Kisoista jäi loppujen lopuksi vähän kehno maku, mutta mahtui reissuun jotain positiivistakin. Kerrotaan niistä vaikka ensin.

Perjantain sprinttikisa meni omalta osalta hyvin. Kisan jälkeen en vielä ollut niin kauhean onnellinen suoritukseen, mutta alakanttiin menneet pitkä ja viesti nostivat sprintin omissa ajatuksissani korkeammalle. Ja reissun parhaat muistot jäi juuri sprinttipäivästä, vaikkakin vapaa-ajalla oli jätkien kanssa erittäin hauskaa joka päivä!

Lähdimme hotellilta hyvissä ajoin kohti kisapaikkaa. Aamulla teimme Tompan kanssa aamulenkin, ja päivällä oli ollut vuorossa official "model" event aivan hotellin tuntumassa. Sade kasteli kaikki läpimäräksi, ja ilmassa oli epävarmuutta kenkävalintojen osalta. Kisapaikalle ajettaessa radiosta tuli sopivasti kisafiilistä nostattavaa musiikkia ja Obidoksen ylvään hornankattilan piirtyessä näkyviin motarin kaarteen jälkeen jännitys oli käsin kosketeltavissa. Kellon tikitettyä 15.00 ilmassa oli sähköä. Obidoksen hornankattila kiehui ja höyrysi.

Vähän ennen neljää sain itsekin lähtöluvan ja saatoin tuntea kovan paineen, joka hornankattilassa vallitsi. Suunnistus kulki mukavasti, vaikka nautiskelinkin viihtyisässä kaupungissa noin 20-25 sekuntia ylimääräistä mukaan lukien pari harmittavaa virhettä, jotka olisi helposti voinut saada pois. Juoksu tuntui aika huonolta, mutta maasto taisi sopia mulle fyysisesti hidasvauhtisena mutta reisistöille raastavana. Myös taitopuoli maastossa oli ihan hyvin hanskassa, kyseessä oli reitinvalinnoillaan haastava mutta selkä maasto ilman turhia näkötestejä. Tekniikka oli jotakuinkin samantapainen kuin hisussa, mikä sopi mulle hyvin. Siis lyhimmän reitin nopeaa hahmottamista, karttamuistia ja muuta semmosta. Kultaa tuli trikooshortseilla, mikä oli Don Alpolle shokki.

Pitkällä tein sitten aika huonon suorituksen, virhettä tuli yli 3 minuuttia ja fyysisesti meno oli halutonta eikä juoksu edelleenkään kulkenut. Positiivisena seikkana mainittakoon psyykkeen kestäminen: en hermostunut missään vaiheessa vaikka en saanut aikaan yhtään onnistunutta väliä, sellaisia mitä Suomessa on tottunut tekemään suurimman osan väleistä. Lisäksi haparoivan suunnistuksen ja ei niin hyvän kulun johdosta päällystakki hiosti kakkosrastilta aina loppulenkin puoliväliin asti, mikä loi omat epäilykset vauhdin riittämättömyydestä esimerkiksi kultamitaliin. Loppulenkillä onnistuin kuitenkin suunnistamaan paremmin ja yritin myös juosta. Kannustus oli paras koskaan, siitä kiitos joukkuekavereille.

Viesti meni pitkälti samoissa merkeissä kuin pitkä matka. Kartassa tuntui olevan kärpäsiä, enkä saanut siitä oikein mitään irti. Jokunen väli sentään onnistui, mutta aika monelle lipulle tuli heitettyä pikku olliet joko ympyrän lähistöissä tai kesken välin. Tähän väliin pikku huomio että pitkällä ja viestissä en tiedä monellakaan välillä mistä olen juossut! Aikamoisia epävarmuustekijöitä siis oli läsnä, vaikka suunnistin mielestäni rauhallisesti ja tutkailin karttaa vähintään saman verran kuin Suomessakin. Harmittaa myös joukkueen puolesta, kun en pystynyt tekemään kunnollista suoritusta. Hyvällä suorituksella olisi ollut vielä mahdollisuus kultaan, mutta siihen en pystynyt. Kovasti voiton nälkäisiä oltiin mutta kaikilla jäi vielä parantamisen varaa tulevaisuuteen ja Venäjän pojat juoksi kyllä hyvin! Palkintojenjaossa kuunneltiin ansaitusti Suuri ja mahtava Neuvostoliitto.  

Nyt täytyy vähän lepäillä KUNHAN PÄÄSEE KOTIA.

Rusetti suoraan

Loppuleiri meni kaikin puolin mukavissa merkeissä. Kelit heilahti sopivasti pakkasen puolelle ja baana oli lähes täydellisessä kunnossa. Taisipa vielä aurinkokin paistaa, ihan kuin keväthangilla ois painanu menemään. 

Mukana oli jo jonkin verran uutta kalustoa, ja silläkin taholla tuntui hyvältä etenkin loppuleiristä. Myös reenit meni aika lailla nappiin ja hiihto alkoi tuntua koko ajan paremmalta. Kerran kävin treenin päätteeksi suunnistamassakin Iisakkipään alarinteillä. Kyseessä on yksi Suomen parhaista maastoista, ellei jopa paras. Suunnistus ei vaan tunnu voivan olla sujumatta ja nausteinen rastiväli toisensa perään tekee nautinnosta totta. Sikäli tämä on mahdollista, että maasto on oikeasti todella hyväkulkuinen, avoin ja helppo, mutta kartasta löytyy sopiva määrä mukavaa luettavaa jokaiselle välille. Lisäksi pohja on mitä parhainta: pääosin erittäin nopeaa, mutta myös vaihtelevaa ja varmaan lähes kaikki askeltekniikat tulee käytyä läpi. Siinä tuntee ittensä niin todella rautaiseksi ammattilaiseksi kun pistää maastoa rullalle poimien samalla lippuja kuin kypsiä hedelmiä.

Nyt on muuten talvi saapunut myös tänne Rovaniemelle. Luntakin on jo pikkusen ja pakkasmittari näytti aamulla -10 astetta. Kai se kohta tännekin latu tulee jos kelit jatkuu tämmösinä. Toivottavasti Portugalin reissun jälkeen jo pääsee baanalle, sitä ennen tuskin kuitenkaan kun lähtö on jo tiistaina. Mut eihän sitä tiiä.

Ei lisättävää

Ei niin lisättävää.

Tai no on lisättävää.

Kelit on ihan kohillaan ja ruoka maistuu jne. Nilkkalihakset on tietysti ollu tulilla etenkin ekalla vapaan lenkillä. Eilen sauvarinteessä oli myös ranteet tulilla. Eipä tuota oo tullu sauvojen kanssa heiluttua jalkaisin paljon koskaan ja sen kyllä huomaa. Reisistöt puolestaan on keränny tukkoisuutta mutta ehkä ne lähti tossa viime reenissä ku vedettiin 10 sekunnin sauvaloikka ja -juoksuvetoja ylämäkeen suhteellisen maksimaalisella vauhdilla. Se oli suoranaista tuuppaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Oispa joku irvistyskuva tähän vielä laittaa mut ei.

Huomenna onkin sitten taas 2 kpl hiihtoreenejä. Ekassa tais olla tehojakin, ootas joo. Pertsan vetoja vauhdin ollessa vk. Siitä sitten keskiviikkona rinttireeni vapaalla ja kotio. Pääsee taas nukkumaan pitkään.

Huomenna lumille

Pariin viikkoon ei ole ollut oikein mitään jutun aihetta mutta tänään nassahti. Voitin nimittäin Lotossa 2,5 miljoonaa puntaa vaikken edes ollut osallistunut kisaan! Puhelimeen tärähti kesken päivän viesti, jossa kerrottiin että puhelimeni on sattumanvaraisesti valittu vuoden ensimmäiseksi FREE LOTON voittajaksi. Eipä siinä, harvemmin sattuu näin isoja voittoja kohalle. Pitää vaan vastata sähköpostiin ja antaa tilitiedot ja sitä rataa.

Toinen juttu. Urheilulehden saamien tietojen mukaan NHL:ssä on vaikea saada paljoa peliaikaa, jos on lomaillut koko kesän ja rasvaprosentti huitelee siinä kahdenkympin paikkeilla. Se on yllättävä mutta karu tosiasia.

Huomenna Saariselälle. Parempi alkaa kohta pakkaamaan.

Ai niin. Ens viikko syyslomaa.

Voi pojat

Ei oo nyt mitään ihmeempiä mielessä, mutta kai sitä jotain aina keksii.

Nyt on koulussa meneillään lukuvuoden toinen jakso, ensimmäinen päättyi maanantaina olleeseen äidinkielen tekstitaidon kokeeseen. Melkein kaikki kokeet ollaan saatu jo takaisin, ja ihan tyytyväinen oon tuloksiin etenkin siihen nähden minkälaista rallia tuo eka jakso oli niin koulun kuin urheilunkin osalta. Myös syksyn kisoihin voi olla suht tyytyväinen, vaikka tikki ei puhutellut koko aikana niin kohtalaisia suorituksia tuli noin niinkun taidollisesti tehtyä.

Mutta nyt on uusi jakso ja uudet kujeet. Tahti on sopivan rento, lukujärjestyksessä on ainoastaan kolmea ainetta: matikkaa, bilsaa ja kemiaa. Tämä tarkoittaa yhtä tai kahta tuntia koulua päivässä. Ehtii sopivasti harjoittelemaan, ja kun on jokunen hyppytuntikin niin niiden aikana voi opiskella niitä asioita niin ei sitten illalla enää tartte vaan voi keskittyä ainoastaan harjoitteluun sekä lepäämiseen. Tähän jaksoon sisältyy myös paljon kivoja asioita, kuten syysloma, kauden päättäjäiset Portugalissa sekä Bulgarian leiri.

Olen myös ilmoittanut itseni elämäni ensimmäiselle hiihtoleirille. Kyseinen tapahtuma alkaa ensi viikon lauantaina päättyen seuraavan viikon keskiviikkoon paikan ollessa nimeltänsä Saariselkä. Siellähän saa sitten ne hiihtojumit jo hankittua niin ei pääse enää liian hyvin kulkemaan ennen huhtikuuta. No ei vaan, perussettiä vedetään ja koko talven kulkee. Keväällä sit vielä paremmin.

Joo joo mutta.