Jännitys tiivistyy

Todellakin jännitys tiivistyy sietämättömäksi nyt kun on tietovisan muistaakseni kolmannen vastauksen paljastamisen aika. Suuri yleisö on miettinyt ja puntaroinut vastaustaan tarkkaan, ja nyt kaikki odottavat malttamattomina vastauksen kuulemista. Tunnelma on odottava. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa.

(Rumpujen pärinää.......................................................................................................................
......................................................................................................................................................
...................................................................................................................................................)

Oikea vastaus on...................................Kärpät. Olli iski viimeisen maalinsa jäähyväisottelussaan Oulun Kärppiä vastaan. Lappi Areenan lehtereille tullut runsasöukuinen yleisö sai sitä herkkua, kun  numero 24 iski kiekon onetimerista vastustamattomasti yläpörsään. Maalivahti oli tilanteessa yksinkertaisesti täysin voimaton.

Koska youtubesta on poistettu kaikki Urheiluruudun koosteet ottelusta, niin saamme tyytyä muutamaan kuvaan, jotka ovat kuitenkin samasta matsista.

Peliasento on (oli) hyvä.

Olli hakee syöttöpaikkaa...

Kärppäpakkia viedään

Monet ovat ihmetelleet sitä, miksi Ollin pelipaitaa ei hänen uransa jälkeen ole nostettu Lappi Areenan kattoon. Vastausta ei tiedetä.

Koska KRV lähestyy jo uhkaavasti, niin pitää vissiin heittää kehiin joku KRV-aiheinen kysymys. Se ilmestynee asiablogin laitaan huomenissa. Vastausaikaa on lauantaihin 6.7. klo 20.00 asti.

Onnet oikein vastanneille ja hierokaa älynnystyröitänne niin ehkä löytyy oikea vastaus myös seuraavan kysymykseen!

Tämmöstä

Eilen mie olin taas illalla urkalla, kuten tapana on. Joskus saatan tehdä oikein reeninki mutta yleensä tulee tehtyä semmosta oheis- ja tukijuttua. Oishan siinä salikin mutta eihän suunnistaja semmosiin laitteisiin voi koskea. Muuten tulee massaa ja sehän alkais painaan tossua. Onneks juoksuun voi tehdä lajinomaista voimaa. Hiihdossa pitää luottaa siihen, että voimaa on luonnostaan. Tai no syksyn massakaudella on varaa ottaa vähän nousujakin alle ennen talvea. Siihenpä se sitten jää paitsi semmosta rimpuilua voi aina harrastaa mikä ei lisää massaa mutta auttaa hiihtoasennossa. Eilen oli urkalla myös joku Vaskooli Cup-lentopallojuttu. Se on semmoinen höntsä-ja pelleilyjuttu. Siihen tulokseen päädyin pohdinnoissani jo viis sekkaa siitä kun tulin halliin nähdessäni jonku naisjoukkueen selässä "mä oon niin nevöhööd susta" ja muita tekstejä. No ei siinä, lentopallo on hieno laji ja hauskanpito on hieno laji, joten miksei niitä sitten yhistäis. Parasta oli kuitenkin kun yhdellä joukkueella oli hakkurina Salvis Cielavs. Siinä vastajoukkueen harrastelijapelaajien peli-ilo hyytyi ja pelokkaimmilla alko alahuuli väpättään aika samantien kun tämän körmyn joukkue pallotteli semmosen aika korkean passin ja Salvis tinttasi pallon muutamasta metristä kenttään.

Urkasta päästiinkin aiheeseen, että jos multa kysyttäis (tuskin kysytään) niin Leimauksen disco ois just siinä samalla lattialla mihin tuo Cielavs sen pallon iski. Siinä ois DJ:n hyvä touhuta kun olosuhteet ois kunnossa. Se ois aika hyvä paikka discolle. En kyllä tiiä vaikka se pidettäiskin siinä, mut se on kyllä varmaa että urkan lattia on paras paikka discoon.

Vaihetaan aihetta. Pikku hiljaa vois alkaa taas reenaan. Kevät on ollu taas semmosta rikkonaista aikaa että reenaaminen on ollu vaikeaa. Kevään kisakausi kun on nykyään niin pitkä ja raastava, ja aina se vaan muuttuu pitemmäksi ja raastavammaksi. Joskushan se oli suunnilleen silleen että Leimaus alotti suunnistuskauden ja KRV alotti kisakauden. Sitten kun alettiin oikein huippusuunnistajaksi niin käytiin toukokuun alussa Kalajoella hirnauttelemassa. Rastiviikkojen jälkeen oli maakuntaviestit ja KLL päätti aina kauden. Nykyään tuo syksykin on semmonen kisaputki että huhhuh. Mutta kisoja vartenhan sitä reenataan. Silloin tällöin se oikein nasakka onnistuminen nasahtaa omalle kohalle ja voi pojat että se tuntuu hyvälle. Sitä varten kannattaa vähän ja vähän enemmänki työstää. Harmillista tässä on se, että noita lapsuuden helmiä kuten Tornionlaakson rastipäivät, Koillismaan rastipäivät tai iltarastit ei oo ehtiny käymään aikoihin. Lisäksi oon tehny tänä kesänä vaan yhden sprinttitreenin Rovaniemellä ja nyt Pellossa pari suunnistusta. Loput reenit on tehty etelässä. Ei niitä tosin oo juurikaan tehty. Lähinnä on vaan kisailtu. No mutta tästä päästiin nopeasti siirtymään aiheeseen että tänään suunnistettiin pohjosessa. Tai no ei Kuusamo kovin pohjosessa oo mutta suunnilleen kotosalla se on kuitenkin. Eli Kalevan Rastiviesteissä kävin vartin verran juoksemassa. Sitä enempää en ehtiny nautiskelemaan kun rata oli vaan 2,9 ja osia. No mutta kuitenkin kesän eka täydellinen suoritus oli lähellä. Tokavikalle rastille se kuitenki kariutui kun väistelin puita vähän liikaa vasemmalle ja sitten polun ylityksen jälkeen v-kuopat jäi vähän oikeelle. Olin myös lukenut kahdesta vierekkäisestä kuopasta väärän ja semmonen 20 metriä tuli lisämatkaa. Harmittaahan se vähäsen ku ei tullu täydellistä suoritusta. Jotkuthan kehtaa jopa väittää ettei täydellinen suoritus edes olisi mahdollinen. Itehän tein sen viime kaudella kolmesti. Kalenteria jos kattoo niin nyt alkaa oleen edessä otollisin aika täydellisille suorituksille. Viime kauden onnistumisista jos puhutaan niin yks oli kyllä alle 10min minimaakuntaviesti, mutta loput kaks oli ihan okeita kisoja. Toinen oli ihan 45min kisa. Toki ne tuli aika helpoissa maastoissa kuten Joutenlampi. Tipasojalla pitäs nyt olla kans ihan hyvät mahikset vetää 0sek mutta katotaan ny. Ei se kuitenkaan koskaan helppoa ole. Mitään puun kiertoa väärältä puolelta tai muuta mahdotonta ei virheisiin lasketa. Ei myöskään kaatumisia koska ne ei oo suunnistusvirheitä. Metässä virhe ei voi olla alle 2 sek, mitään mättäiden viilailua ei voi suorituksesta saada pois. Joku voi siis edelleen olla sitä mieltä, ettei täydellinen suoritus ole mahdollinen mutta se on kieltämättä aika hifistelyä ja mättään viilausta mutta jos siihen haluaa ryhtyä niin ryhtyköön.

Nyt tapahtuu taas nopea ja huomaamaton aiheenvaihto ku ei tällä puhelimella saa mitään kappalejaon tyylistä aikaan. (Älä ihmettele, nyt ne on lisätty että näyttäis paremmalta.) Aika kuluu kuitenki nopeemmin kun jotain tässä autossa kirjottelee. Mutta nyt vois pikku hiljaa lopetella tältä osin. Mielikuvitus ja kärsivällisyys tekstin tuottamisessa alkaa pikku hiljaa olla loppu. Illalla laitan vielä jonku sanasen tietovisasta niin voi laittaa siihen koneelta jonku näppärän kuvanki jos jaksaa. Lähipäivinä vois kirjottaa myös tonne asiapuolelle jotain mutta kattoo ny. Lopuksi vois toivottaa kovasti taitoa ja kestävyyttä kaikille niille jotka nyt kattoo hotelli Cernigovin ikkunasta ulos ja oottaa kieli pitkällä ylihuomista. Tää poika jatkaa nyt istumista ja sanoo morjes!

Herkut

Pellon leirin saunassa alettiin Maken kans puhumaan herkuista. Seuraavassa lyhyt oppimäärä herkuista. Toistakin mieltä saa olla, sillä kyse on mielipideasioista, mutta kommenttien puolesta vastaan inttäminen on mahdotonta. Mahdollisia vastalauseita voi kuitenkin tulla esittämään mulle vaikka kisapaikoilla.

Leivonnaisissa parasta on taikina. Taikinoita oli aina koulun köksäntunneillakin kiva maistella. Minusta leivonnaisten valmistustavassa on jotain pielessä. Mitä useimmin erilaiset leivonnaiset on tapana paistaa uunissa. Siinä menee maku koko herkusta pilalle. Poikkeuksiakin toki löytyy; american cookies, hyvin tehdyt pullat, hyvin tehdyt mokkapalat, hyvin onnistuneet piparit, kampanisut, joulutortut, ehkä kääretorttu. Näissä maku säilyy hyvänä paistamisen jälkeenkin. Taikinat on silti parempia kuin valmiit leivonnaiset.

Karkeista jos puhutaan niin suklaa on ehdoton ykkönen. Hedelmäkarkkejakin pystyy syömään jos muuta ei ole tarjolla. Irtokarkkihyllyn kuningas on kukkakarkki. Se on siis se sellanen suklaatoffeekarkki, jossa on semmonen kukkakuviointi päällä. En tiiä onko sille olemassa joku virallisempi nimitys, en oo kattonu siinä hyllyllä niitä nimiä vaan karkkeja. Joka tapauksessa, niitä muita karkkeja voi siitä ottaa pussin täytteeksi mutta ei niistä paljo iloa ole. Pari vuotta sitten jouluna mie sain lahjaksi oikein kunnolla näitä kukkakarkkeja. Ei niihin vaan kyllästyny, joten muita ehdokkaita irotkarkkihyllystä on turha edes harkita. Viime jouluna pukki toi mulle Mars-patukoita ja Tobleronepötkön. Niistä mie yritin tehdä sekotuksen kuumentamalla niitä ensin mikrossa ja sitten sekottamalla. Ei siitä oikein hyvää tullu. Tänä vuonna uus yritys, tällä kertaa yritän saada aikaan niistä semmosen taikinan koostumuksen, kuten munasokerivaahtotaikinassa vai mikä se nyt on mistä niitä leivonnaisia melkein aina leivotaan. Sähkövatkainta siihen varmaan pitää käyttää.

Karkkihyllystä kannattaa siis etsiä Marsseja ja Tobleroneja. Myös Tupla on hyvä valinta. Tämmösiin patukoihin pätee sellainen sääntö, että mitä isompi pala, sen mehevämpää se on suussa. Tobleronesta pitää aina ottaa se 400g pötkö. Pienemmät eivät tule kysymykseen, niissä vaan ei ole yhtä suussa sulavaa makua. Tuplassa on sama homma. Pientä Tuplaa ei kannata koskaan ostaa, aina jos tekee mieli Tuplaa pitää ostaa King Size. Pusseista Pätkis Mini Bites on hyvä valinta karkkipäivään. Fazerin suklaat eivät vedä vertoja Maraboulle tai Milkalle. Todellinen herkku ulkomailla on ostaa nussaa ja dipata siinä Milkan triplasuklaapaloja. Tämä tuli Akrun kans kokeiltua viime Tsekin reissulla. Nussan syönnin jälkeen ei kannata samana päivänä enää mennä lenkille, muuten tulee absoluuttisen paha olo.

Jätskeistä jos puhutaan niin Magnum Double Caramel ja Classic kerrossuklaa ovat kovia sanoja. Muitakin vastaavanlaisia voi joskus syödä, mutta nämä ovat jätskiosaston ehdotonta aatelia. Pieneksi herkuksi käy vallan hyvin myös Mars Ice Cream. Ei kai siinä jätskeistä muuta... No tötteröt on kans ihan jees ainaki joskus kesäkuumalla. Keksit ja sipsit käy herkuksi jos ei muuta ole saatavilla.

Herkkujen tekijöistä jos puhutaan, niin iskä on hyvä tekeen pullia. Niistä tulee aina semmosia isoja ja pehmeitä. Äitin spesiaali on ehdottomasti mokkapalat. Niitä ei voi tehdä liian tummasta kaakaosta, muuten ei tuu hyvää jälkeä. Mummi on hyvä tekeen kääretorttua. Siitä kun leikkaa kunnon palasen niin ai että. Mummu on päällikkö mustikkapiirakan tekemisessä. Pellillinen tosin häviää mummolassa aika nopeasti, joten pitää olla oikeaan aikaan sisällä. Bergmanin Marjon lakkiaisissa oli tosi hyvää suklaakakkua. En nyt muista oliko se Marjon tekemä mutta jos oli niin isot pisteet. Itse en ole vielä hyvä tekemään mitään. Tai no kerran tein omille synttäreille sellasen valkosuklaalimekakun jossa oli semmonen keksipohja ja sit semmonen piimäkakun tyylinen se itse kakku. Se oli aika nannaa vaikka sen itse sanonkin. Ohje ei vaan taida olla enää tallessa.

Siinä tais olla jo ihan hyvin herkkuja lueteltuna, ei muuta kuin syömään.