Eilen mie olin taas illalla urkalla, kuten tapana on. Joskus saatan tehdä oikein reeninki mutta yleensä tulee tehtyä semmosta oheis- ja tukijuttua. Oishan siinä salikin mutta eihän suunnistaja semmosiin laitteisiin voi koskea. Muuten tulee massaa ja sehän alkais painaan tossua. Onneks juoksuun voi tehdä lajinomaista voimaa. Hiihdossa pitää luottaa siihen, että voimaa on luonnostaan. Tai no syksyn massakaudella on varaa ottaa vähän nousujakin alle ennen talvea. Siihenpä se sitten jää paitsi semmosta rimpuilua voi aina harrastaa mikä ei lisää massaa mutta auttaa hiihtoasennossa. Eilen oli urkalla myös joku Vaskooli Cup-lentopallojuttu. Se on semmoinen höntsä-ja pelleilyjuttu. Siihen tulokseen päädyin pohdinnoissani jo viis sekkaa siitä kun tulin halliin nähdessäni jonku naisjoukkueen selässä "mä oon niin nevöhööd susta" ja muita tekstejä. No ei siinä, lentopallo on hieno laji ja hauskanpito on hieno laji, joten miksei niitä sitten yhistäis. Parasta oli kuitenkin kun yhdellä joukkueella oli hakkurina Salvis Cielavs. Siinä vastajoukkueen harrastelijapelaajien peli-ilo hyytyi ja pelokkaimmilla alko alahuuli väpättään aika samantien kun tämän körmyn joukkue pallotteli semmosen aika korkean passin ja Salvis tinttasi pallon muutamasta metristä kenttään.
Urkasta päästiinkin aiheeseen, että jos multa kysyttäis (tuskin kysytään) niin Leimauksen disco ois just siinä samalla lattialla mihin tuo Cielavs sen pallon iski. Siinä ois DJ:n hyvä touhuta kun olosuhteet ois kunnossa. Se ois aika hyvä paikka discolle. En kyllä tiiä vaikka se pidettäiskin siinä, mut se on kyllä varmaa että urkan lattia on paras paikka discoon.
Vaihetaan aihetta. Pikku hiljaa vois alkaa taas reenaan. Kevät on ollu taas semmosta rikkonaista aikaa että reenaaminen on ollu vaikeaa. Kevään kisakausi kun on nykyään niin pitkä ja raastava, ja aina se vaan muuttuu pitemmäksi ja raastavammaksi. Joskushan se oli suunnilleen silleen että Leimaus alotti suunnistuskauden ja KRV alotti kisakauden. Sitten kun alettiin oikein huippusuunnistajaksi niin käytiin toukokuun alussa Kalajoella hirnauttelemassa. Rastiviikkojen jälkeen oli maakuntaviestit ja KLL päätti aina kauden. Nykyään tuo syksykin on semmonen kisaputki että huhhuh. Mutta kisoja vartenhan sitä reenataan. Silloin tällöin se oikein nasakka onnistuminen nasahtaa omalle kohalle ja voi pojat että se tuntuu hyvälle. Sitä varten kannattaa vähän ja vähän enemmänki työstää. Harmillista tässä on se, että noita lapsuuden helmiä kuten Tornionlaakson rastipäivät, Koillismaan rastipäivät tai iltarastit ei oo ehtiny käymään aikoihin. Lisäksi oon tehny tänä kesänä vaan yhden sprinttitreenin Rovaniemellä ja nyt Pellossa pari suunnistusta. Loput reenit on tehty etelässä. Ei niitä tosin oo juurikaan tehty. Lähinnä on vaan kisailtu. No mutta tästä päästiin nopeasti siirtymään aiheeseen että tänään suunnistettiin pohjosessa. Tai no ei Kuusamo kovin pohjosessa oo mutta suunnilleen kotosalla se on kuitenkin. Eli Kalevan Rastiviesteissä kävin vartin verran juoksemassa. Sitä enempää en ehtiny nautiskelemaan kun rata oli vaan 2,9 ja osia. No mutta kuitenkin kesän eka täydellinen suoritus oli lähellä. Tokavikalle rastille se kuitenki kariutui kun väistelin puita vähän liikaa vasemmalle ja sitten polun ylityksen jälkeen v-kuopat jäi vähän oikeelle. Olin myös lukenut kahdesta vierekkäisestä kuopasta väärän ja semmonen 20 metriä tuli lisämatkaa. Harmittaahan se vähäsen ku ei tullu täydellistä suoritusta. Jotkuthan kehtaa jopa väittää ettei täydellinen suoritus edes olisi mahdollinen. Itehän tein sen viime kaudella kolmesti. Kalenteria jos kattoo niin nyt alkaa oleen edessä otollisin aika täydellisille suorituksille. Viime kauden onnistumisista jos puhutaan niin yks oli kyllä alle 10min minimaakuntaviesti, mutta loput kaks oli ihan okeita kisoja. Toinen oli ihan 45min kisa. Toki ne tuli aika helpoissa maastoissa kuten Joutenlampi. Tipasojalla pitäs nyt olla kans ihan hyvät mahikset vetää 0sek mutta katotaan ny. Ei se kuitenkaan koskaan helppoa ole. Mitään puun kiertoa väärältä puolelta tai muuta mahdotonta ei virheisiin lasketa. Ei myöskään kaatumisia koska ne ei oo suunnistusvirheitä. Metässä virhe ei voi olla alle 2 sek, mitään mättäiden viilailua ei voi suorituksesta saada pois. Joku voi siis edelleen olla sitä mieltä, ettei täydellinen suoritus ole mahdollinen mutta se on kieltämättä aika hifistelyä ja mättään viilausta mutta jos siihen haluaa ryhtyä niin ryhtyköön.
Nyt tapahtuu taas nopea ja huomaamaton aiheenvaihto ku ei tällä puhelimella saa mitään kappalejaon tyylistä aikaan. (Älä ihmettele, nyt ne on lisätty että näyttäis paremmalta.) Aika kuluu kuitenki nopeemmin kun jotain tässä autossa kirjottelee. Mutta nyt vois pikku hiljaa lopetella tältä osin. Mielikuvitus ja kärsivällisyys tekstin tuottamisessa alkaa pikku hiljaa olla loppu. Illalla laitan vielä jonku sanasen tietovisasta niin voi laittaa siihen koneelta jonku näppärän kuvanki jos jaksaa. Lähipäivinä vois kirjottaa myös tonne asiapuolelle jotain mutta kattoo ny. Lopuksi vois toivottaa kovasti taitoa ja kestävyyttä kaikille niille jotka nyt kattoo hotelli Cernigovin ikkunasta ulos ja oottaa kieli pitkällä ylihuomista. Tää poika jatkaa nyt istumista ja sanoo morjes!
