Lisää hiihtelyä

Torstaina hiihtelin kauden kolmannen sileän kilpailun. Kilpailupaikan virkaa toimitti tällä kertaa Ounasvaara, kisaladun virkaa ns. Tottorakan lenkki + ns. Mustin lenkki ja kisasään virkaa +3 astetta ja pilvistä. Kapulan virkaa tomitti Karhu numero 152 ja hyvin toimittikin.

Kilpailussa sattui ja tapahtui kaikenlaista, muiden muassa allekirjoittanut löytyi tuloslistan sijalta yksi ensimmäistä kertaa varmaan neljään vuoteen. Lisäksi tapahtui esimerkiksi lähtökiihdytys, sauvan uppoaminen, rytminvaihdos, hengästyminen ja tummuminen. Loppujen lopuksi saavuin maaliviivalle ajassa 24 minuuttia ja 31 sekuntia, mikä tarkoitti sitä että kympin seasonal best ja samalla myös personal best parani noin viisi minuuttia. Edellisessä kisassa oli tosin hieman eri latu & olosuhde ja lisäksi ainoastaan perinteinen hiihtotyyli oli sallittu etenemistapa. 

Harjoittelu on sujunut kohtalaisesti, ja olosuhteet ovat olleet haastavat. Olenkin harjoitellut viime aikoina melko maltillisesti ( = järkevästi ). Aivan lähitulevaisuudessa alan kuitenkin harjoittelemaan enemmän ( silti järkevästi ). 

Sen pituinen se.

Hiihtelyä

Kävin viikonloppuna hiihtokisoissa Vuokatissa. Kipakassa pakkasessa suihkittiin lauantaina 15 kilsaa perinteisellä hiihtotavalla ja sunnuntaina lyhyt matka vapaalla hiihtotavalla.

Kisat menivät ihan ok. Lauantaina aloitin ehkä hieman liian hiljaa luultavasti kauden ekasta ja tähän asti pisimmästä sileän kisasta sekä siitä, että pääsin/jouduin hiihtämään koko matkan yksin enkä näin ollen voinut verrata vauhtia muihin, johtuen. Kisa sujui pikkasen lenkkivaihteella, ei vielä oikein irronnut mutta semmoinen tasapainoinen suoritus kuitenkin. Alku tuntui näin jälkeenpäin tosiaan liian hiljaselta, mutta vaikka kaaduin monen muun tapaan ekalla kiekalla petollisen jäisessä mutkassa, kierrosajat tippuivat huomattavasti loppua kohden vaikka mielestäni hiihdin kovempaa. Kattelin että sama trendi oli myös muilla junnuilla ja aikuisillakin, kuuluukohan se jotenkin hiihtosuoritukseen? Ainakaan radalla ja metsässä juoksemalla ei pitäisi käydä niin eikä mulla käy mitä oon katellu. Ja paikalla oli kuitenkin Lillehammerin voittaja ja muita oletettavasti ihan hyväkuntoisia norjalaisia.

Eroahan kertyi LG:lle aika paljon, 2,5 min mutta eiköhän mulla suunta ole nousussa. Oman ikäsistä olin laskujeni mukaan 5. mikä sivuaa parasta sijoitustani kyseisessä kastissa, joten ihan hyvä perushiihto kauden alkajaisiksi.

Sunnuntaina oli pelkästään M20-sarja ja kesän aikana hankituista rautaisista voimaominaisuuksista huolimatta kyyti oli yllättäen kylmää. Eihän se kaunista ole kun vertaa suunnistajaa Suomen cupin finaalitason rinttereihin. Kärjellä meni joku reilu 2,5 minsaa ja hävisin 21 sek. No mutta sen verran taidan ottaa takkiin joltain suunnistajilta 800 metrillä ettei se nyt niin paha ole. Voitin myös osan kanssakilpailijoista ja Joonakselle hävisin 3 sekkaa mitä pidän hyvänä erona.

Seuraava startti odottelee ens viikon torstaina Ounasvaaralla, jolloin olisi tarkoitus sivakoida 10 kilsaa hiihtotavan ollessa vapaa. Luultavasti meen luistellen.

Kauden saldo tällä hetkellä: 0 kaatumista

Siinäpä ilonaihetta kerrakseen.

Viime kauteen nähden kuitenkin kauden aloitus on ollut tässä mielessä loistelias, suksien- ja omien raajojen hallinta on mennyt kesän aikana eteenpäin kuin itsekseen. Ja takana on jo kolme suunnistusta, yks reeni ja kaks kisaa. Toinen about 3x11min paririntti ja toinen 56min pitkä. Tänään en sitten uskaltanutkaan viivalle jos vaikka kaatuisin ja tilasto kokisi kovan kolauksen.

No ei vaan, kattelin jo perjantaina että lupailee sen verran kylmää sunnuntaille että tuskin on järkeä hiihtää. Tein sitten vähän mäkivetoja ja näin ollen tulikin jo kolme päivää tehoja putkeen joten nyt oli syytä ottaa rauhallisemmin koska heti ensi viikonloppuna odottelee seuraavat koitokset ja tällä kertaa kyseessä on oikein sileän kisat. Keli oliskin ollut aika rapsakka, lämpötilat kisamaastossa vaihtelivat -10 ja -29 asteen välillä. Älkää edes kysykö miten, mutta Ylläksellä se on mahdollista. Ja niillä paikoilla missä oli tuo -10 niin oli sitten jäätävähkö tuuli joten koko asia vastasi varmaan miinus kahtakymmentä.

Joo niistä kisoista. Torstain paririntti oli aikamoista tungosta ja sähläystä joten oikein kunnon kisaa ei saanut aikaan mutta ihan hyvä kauden ekaksi reeniksi. Muutamia virheitä tuli ja kädet oli ihan hapoilla kun urat oli pakkasesta sangen nihkeät ja paikoitellen joka työntö meni alustasta läpi.

Lauantaina oli pitkä matka. Laitetaan eka vähän kuvia.

Menin kakskymppisiin koska siinä oli kartanvaihto ja juotto. Siinä oli sitä jotain ja alko ihan naurattaan kun eläydyin tilanteeseen kuin maailmancup-hisuttaja. Siksihän mie menin pari vuotta sitten 16-eliittiin rastiviikoilla kun sai oikein keltasen numeron ja sit oli takaa-ajolähtöä ja GPS-seurantaa ynnä muuta. Olin ihan innoissaan siellä lähtöpaikalla ja olo oli aika pro. Se on sama homma tässä hisussa ja kartanvaihdossa, pelkästään sen takia kannattaa jo lähteä kisaamaan!

Siinä mun reitinvalinnat. Vitosen virhe johtus siitä kun olin nelosen jälkeen lukenut risteykset "vasen-vasen-oikee" mutta poikkiuralle tullessa vastakkainen ura ei lähtenytkään ihan risteyksestä vaan selvästi vasemmalta ja niinpä vedin jo siitä oikealle. Aika inhimillinen virhe mun mielestä, ois ehkä voinut liioitella karttaan vähän enemmän tai sitten itsellä pitäis käyttää enemmän harkintaa matkan arvioinnissa vaikka hankalaahan se on jos pitää vasen-oikee -systeemien lisäksi välimatkatkin muistaa. Mutta muuten taisi mennä ihan hyvin muutamia suksen hankeen tai juurakkoon jäämisiä ja yhtä rastilta ohiajoa lukuun ottamatta.

Tulevat suunnitelmat menee suunnilleen näin:

• Huomenna piikkipäivä.
• Torstaina avaava harjoitus.
• Lauantaina kauden avaus, 15km pertsaa.
• Sunnuntaina vapaan rintin aika-ajo.

Tästä eteenpäin suunnitelmat on vielä auki.

Sunny Beach

No mut onhan kohta jo joulukuu.

Leiri on loppusilauksia vaille valmis, tänään tehtiin korvaavaa treeniä sääolosuhteista johtuen enimmäkseen kuntopiirin ja vesiliikunnan muodossa. Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon leiristä ja sen annista sekä ens kesän kisoista.

Alkuleiristä tehtiin keskarin ja pitkän reenejä, tosin pitkän treenit jäi tasan kahteen koska maastoja oli vissiin vaan yksi kappale ja sekin aika pieni eikä ehkä aivan relevantti ensi kesän pitkää matkaa ajatellen. Heitetäänpä tähän väliin pitkän vanha kartta.

Joo eli se meidän harkkamaasto oli tuolta koillisosasta aika läheltä ja kyllä se varmaan noita alarinteitä ihan hyvin vastaa. Ken on katsonut aiemman kirjoituksen linkistä reittihärvelin tietää jo jotain mut semmosta kuusikkoa se on ja pohja on aika pohjoismaalaista. Kompassin käyttö on aika olellista ja noi avosuon tapaiset on hyviä kohteita luettavaksi, tosin en tiedä kuinka korkeaa heinää niissä kesällä kasvaa että kannattaako niissä sillon juosta. Mutta niin kuin kuvasta näkyy, niin kisassa on pääosin enemmän ja jyrkempää penkkaa, vähän erilaisia pisteitä ja myös reitinvalintavälit on mahdollisia, ja jopa todennäköisiä. Ratamestari on itse Kiril, eiköhän se jonku oikein pahan välin tonne nakkaa. 

Sitte keskaria me reenattiin aika paljon tällä leirillä ja niitä maastoja oli myös enemmän tarjolla. Ja hyvä niin, sai edes jotain tuntumaa päälle oli meinaan sen verran vaikeita lippuja välillä. Keskarin kartta:

Eli tuolla on aika pahoja notkorykelmiä, niitä on niin paljon ettei niitä oikein saa edes kartalle ja sit ne on paikoin niin isoja ja pitkiä ettei kartasta uskoisi. Fyysisesti rankkaa rynkytystä ja mahdollisuuden tarjoutuessa kannattaa välttää poikkirinteitä koska ne notkot ottaa vauhdin aika kohtalaisen alas. Ja mahdollisimman paljon muita kohteita kannattaa käyttää kuin niitä samannäkösiä notkoja ja kompassi on tässäkin maastossa oiva apuväline. Sunnuntaina me juostiin joku kansallinen kisa tässä lähellä tyyppimaastossa. Aamupäivällä oli karsintana rastijahti, 24 pääsi jatkoon ja mie olin just 24. eli vauhdinjako osui kohilleen. Yks rasti oli niin kaukana väärässä paikassa ettei se löytyny vaikka vajaa 50 pörräs siinä ympärillä ja sitä ei laskettu tuloksiin. Mainittakoon että kartta oli siinä (ja vähän muuallakin) pahasti soirossa, kattokaa vaikka Eliaksen blogista. Finaalissa teinkin siinä kohtaa evästaukopummin ja kisa oli siinä. Muuten tuntu että alkoi jo sujumaan se homma, pääsin vetämään monta väliä yksin ja osaamisen tunne alkoi hiipiä aivosoluihin. Tuli siellä kyllä pari virhettä vielä mutta enimmäkseen hyvin. Ja ratametsuri on sitten kesällä kukapa muukaan kuin Kiril.

Ja eilen juostiin one man relay oheisen kuvan tyyppimaastossa. Sopivasti oli jo vähän lunta mutta uria ei ollut ajettu. Reeni meni fyysisesti pilalle vatsasoiron takia mutta suunnistus sujui aika hyvin, tosin oli se maastokin aika helppo ainakin näin talvella kun näkyvyys on hyvä. Pari koukkua tuli muttei sen enempää ja pääsin katteleen Kirilin kantapäitä kahden minuutin loppusuoralla. Mahoton sauma sinä päivänä.

Joo ja sitten rintti on tässä kylällä missä me nyt ollaan oltu hotellissa ja ollaan itse asiassa vielä tunteroinen. Joku on ehkä jo kuullut raikkaasta ilmanlaadusta joka täällä vallitsee, joten ei siitä enää sen enempää. Kisa-alueella on saanut juosta vapaasti (ilman karttaa tietysti) ja ollaanhan me juostu. Aikamoisen tuttu alue alkaa olla ja otaksun suht helppoa luukutusrinttiä ens kesäksi. Korkeuseroja ei oo yhtään ja maasto on enimmäkseen hyvin selväpiirteistä eikä käännöksiä ja mutkia tule kovin paljon. Joen ylitys on melko varmasti luvassa mutta ei siihen mitään ihmeellistä reitinvalintaa saa. Ja joen molemmin puolin on todella luukutusta, mutkia ei tarvi tehdä juuri nimeksikään ja seuraavat kohteet saattaa näkyä johonki parin-kolmensadan metrin päähän. Voihan ne toki laittaa jotain aitoja ja tienylityksiä mut en usko että kovin teknistä tulee paitsi torin lähellä. Siellä ollaankin käyty useita kertoja juoksemassa mutta eipä paljasteta mitään salaisuuksia mitä ei ilmakuvista näe. Lopetetaan siis tähän. Radat laatii joku muu kuin Kiril.

Nyt täytyy pakata loput kamat ja sit mennään.

Itäblogi

Siirrytään suoraan asiaan. Palaveri nimittäin odottaa ihan tuossa hetken päästä.

Twitter-tili: https://twitter.com/olliojanaho

Reittejä leirin varrelta löytyy täältä: http://www.aluevalmennus.info/uusimaa/analyysi/

Ihan kivasti on tähän saakka mennyt. Ainakaan vielä ei ole edellinen piikitys ruvennut haittaamaan treenejä, vaan olen saanut kaksi ensimmäistä päivää harjoitella normaalisti. Kaupungin ilma on likaista kuin likaisuus mutta siihenkin alkaa jo tottua. Ihmiset täällä lämmittävät asumuksensa polttamalla kaikenlaista jätettä. 

Tänään juostiin vähän kovempi treeni pitkän matkan mallimaastossa. Jaksoin juosta ihan hyvin, oikeastaan olen hyvin tyytyväinen siihen nähden mitä lähtökohdat olivat leirille lähdettäessä. Eihän sen nyt tarvi vielä kulkea, kesällä sitten. Noi virheet vois sillon jättää kyllä pois, tuli nyt joku vajaa 3 min häröiltyä. Mutta ne oli sellasia keskittymisvirheitä mitkä on mun mielestä helpommin otettavissa pois koska jos ei ole ollenkaan tatsia koko touhuun kuten mulla oli esim. Tsekissä ja Portugalissa niin se on aika huono homma. Nyt sentään tuli muutama hyvä väli ja yleisesti ottaen homma tuntui olevan hanskassa. 

Pitkän matkan tyyppitreenit oli nyt vissiin tässä, loppuleiri treenataan keskaria ja viestiä. Ihan kiva fiilis jäi tosta pitkästä ja tieto siitä että sen pystyy händläämään kunhan pitää ajatukset tiiviisti kasassa koko matkan.

Tuosta

Siinä lupaamani kuva.

 

Tällä kertaa on ollut vähän nihkeämpi viikko. Toisesta piikityksestä tuli jo kutisevat paukamat ja olo on ollut väsyneempi kuin viimeksi. Alkuviikko meni ihan jees ja pystyin treenaamaan normaalisti vaikkakin reidet olivatkin hieman totuttua raskaammat. Siitä on sitten ollut käyrä hienoisessa laskussa koko ajan ja tänään ei treenikunnossa, lepiä. Kohta suuntaan urheiluopistolle eli urkalle kevyttä uintia ja rentoutumista harrastamaan.

 

Huomenna tulee jo seuraavaa annosta, täytyy nyt koittaa ottaa kevyesti ja katsoa miten käy. Tiistaina on kuitenkin siirtyminen Helsinkiin ja keskiviikkona Bulgariaan, jossa toivottavasti pystyn täysipainoisesti harjoittelemaan. Pitää varmaan jatkossa vältellä aloittamasta maanantain jälkeen treenejä liian tarmokkaasti, ja tehdä vaan kevyttä lenkkiä ja panostaa viikonloppuun.

 

Mutta nyt sitä kylpylää kohti.

 



Patteja ja norppakerhoja

Kuten kuvasta näkyy, niin maisema täällä Paasirinteen urheilupyhätössä on vaihtunut astetta talvisemmaksi. EM-kisojen jälkeen on lähinnä punottu juonia kunnon parantamiseksi sekä käyty lenkillä. Ja tossa joku päivä sitten (en nyt muista tarkalleen) ryhdyin toteuttamaan niitä salaisia juonia.

Maanantaina alkoi myös siedätyshoito jokakeväistä siitepölyongelmaa vastaan. Se on nyt sillä viissiin että seuraavana seittemänä maanantaina (poislukien Bulgarian leiri) ei urheilla kuten ohjeissa määrätään. Eikä siinä, tänä maanantaina ei olis pystynytkään, otti meinaan sen verran voimille se hoito. Tiistaina sitten tuntu aamulla vielä vähäsen mut iltapäivällä oli jo ihan normi meininki. Voi olla ihan hyväkin toi juttu, tulee kuitenki erilainen ärsyke tommosesta 6+1 -rytmityksestä. Vaikka en nyt tiiä onko se edes kropalle lepoa jos suonistot täytetään hyvin epämiellyttävällä aineella. Ainakin seuraavana päivänä tuntu suht pahalle, pitänee jatkossa käydä pikku verkkalenkki + kevyet venyttelyt mikäli olotila sen sallii, sitähän ei urheiluksi tai liikunnaksi lasketa kun eihän se rasita mitenkään.

Tänään kävin sitten aamulla vähä mattoa nöyrryttämässä. Alunperin oli tarkotus vetää ihan maskin kanssa mutta Hietasen Markus kävi eilettäin puhaltamassa laitteistot tukkoon ja pitää kuulemma tilata uusia osia missä kestää jonkin aikaa. Muutettiin siis tasotestiksi koko homma eli 4x4 min + 7 min oli tosiasia. Eipäs tullut lähdettyä mitenkään erityisen palautuneena testiin mutta hyvin se meni silti. Hapot oli laskenu mukavasti joka kuormassa ja juoksu oli helppoa. Laitan sitten vertailun vuoksi kuvana niitä tuloksia kunhan saan ne s-postiin niin innokkaimmat voi katella ja verrata siihen edelliseen eli huhtikuussa tehtyyn testiin. Mutta tosiaan tikki on aika lailla kohillaan ja Portugalin jälkeen on tuntunu reeneissä laittoman hyvältä. Ja ihan hyvää vissiin kuuluu kropalle vaikka maanantaisin isketäänkin aina allergeenia suonistoihin. 

Nyt on ollu jokunen edellispäivä hieman kovempaa ajoa niin seuraavat pari päivää täytynee työstää ainoastaan pitkää lenkkiä ja muuta semmosta. Huomisen spesiaalitreenin siirrän jonnekin paremmalle ajalle mutta sitten sunnuntaina täytyy taas raastaa jotta voi viettää maanantaipäivän hivenen pökerössä paitsi se verkkalenkki pittää kyllä käydä jos pystyy. 

Lääkäri meikäläisen käsivartta kontrollissa tutkaillessaan: "Ei tässä mitään pattia näy, ainakaan vielä."

Kausianalyysi



Rintin erikoismies

Kone on myöhässä. Nyt tulee luultavasti aika nuivaa ja negatiivista tekstiä mutta antaa tulla KUN TÄSSÄ KERRAN ON AIKAA. Väsyttää ja hajottaa.

EM-kilpailuthan päättyivät viimeistään tänään neljän aikaan aamulla havahduttuani hotellin sängyssä lähtöhetken uhkaavaan lähestymiseen. Kisoista jäi loppujen lopuksi vähän kehno maku, mutta mahtui reissuun jotain positiivistakin. Kerrotaan niistä vaikka ensin.

Perjantain sprinttikisa meni omalta osalta hyvin. Kisan jälkeen en vielä ollut niin kauhean onnellinen suoritukseen, mutta alakanttiin menneet pitkä ja viesti nostivat sprintin omissa ajatuksissani korkeammalle. Ja reissun parhaat muistot jäi juuri sprinttipäivästä, vaikkakin vapaa-ajalla oli jätkien kanssa erittäin hauskaa joka päivä!

Lähdimme hotellilta hyvissä ajoin kohti kisapaikkaa. Aamulla teimme Tompan kanssa aamulenkin, ja päivällä oli ollut vuorossa official "model" event aivan hotellin tuntumassa. Sade kasteli kaikki läpimäräksi, ja ilmassa oli epävarmuutta kenkävalintojen osalta. Kisapaikalle ajettaessa radiosta tuli sopivasti kisafiilistä nostattavaa musiikkia ja Obidoksen ylvään hornankattilan piirtyessä näkyviin motarin kaarteen jälkeen jännitys oli käsin kosketeltavissa. Kellon tikitettyä 15.00 ilmassa oli sähköä. Obidoksen hornankattila kiehui ja höyrysi.

Vähän ennen neljää sain itsekin lähtöluvan ja saatoin tuntea kovan paineen, joka hornankattilassa vallitsi. Suunnistus kulki mukavasti, vaikka nautiskelinkin viihtyisässä kaupungissa noin 20-25 sekuntia ylimääräistä mukaan lukien pari harmittavaa virhettä, jotka olisi helposti voinut saada pois. Juoksu tuntui aika huonolta, mutta maasto taisi sopia mulle fyysisesti hidasvauhtisena mutta reisistöille raastavana. Myös taitopuoli maastossa oli ihan hyvin hanskassa, kyseessä oli reitinvalinnoillaan haastava mutta selkä maasto ilman turhia näkötestejä. Tekniikka oli jotakuinkin samantapainen kuin hisussa, mikä sopi mulle hyvin. Siis lyhimmän reitin nopeaa hahmottamista, karttamuistia ja muuta semmosta. Kultaa tuli trikooshortseilla, mikä oli Don Alpolle shokki.

Pitkällä tein sitten aika huonon suorituksen, virhettä tuli yli 3 minuuttia ja fyysisesti meno oli halutonta eikä juoksu edelleenkään kulkenut. Positiivisena seikkana mainittakoon psyykkeen kestäminen: en hermostunut missään vaiheessa vaikka en saanut aikaan yhtään onnistunutta väliä, sellaisia mitä Suomessa on tottunut tekemään suurimman osan väleistä. Lisäksi haparoivan suunnistuksen ja ei niin hyvän kulun johdosta päällystakki hiosti kakkosrastilta aina loppulenkin puoliväliin asti, mikä loi omat epäilykset vauhdin riittämättömyydestä esimerkiksi kultamitaliin. Loppulenkillä onnistuin kuitenkin suunnistamaan paremmin ja yritin myös juosta. Kannustus oli paras koskaan, siitä kiitos joukkuekavereille.

Viesti meni pitkälti samoissa merkeissä kuin pitkä matka. Kartassa tuntui olevan kärpäsiä, enkä saanut siitä oikein mitään irti. Jokunen väli sentään onnistui, mutta aika monelle lipulle tuli heitettyä pikku olliet joko ympyrän lähistöissä tai kesken välin. Tähän väliin pikku huomio että pitkällä ja viestissä en tiedä monellakaan välillä mistä olen juossut! Aikamoisia epävarmuustekijöitä siis oli läsnä, vaikka suunnistin mielestäni rauhallisesti ja tutkailin karttaa vähintään saman verran kuin Suomessakin. Harmittaa myös joukkueen puolesta, kun en pystynyt tekemään kunnollista suoritusta. Hyvällä suorituksella olisi ollut vielä mahdollisuus kultaan, mutta siihen en pystynyt. Kovasti voiton nälkäisiä oltiin mutta kaikilla jäi vielä parantamisen varaa tulevaisuuteen ja Venäjän pojat juoksi kyllä hyvin! Palkintojenjaossa kuunneltiin ansaitusti Suuri ja mahtava Neuvostoliitto.  

Nyt täytyy vähän lepäillä KUNHAN PÄÄSEE KOTIA.

Rusetti suoraan

Loppuleiri meni kaikin puolin mukavissa merkeissä. Kelit heilahti sopivasti pakkasen puolelle ja baana oli lähes täydellisessä kunnossa. Taisipa vielä aurinkokin paistaa, ihan kuin keväthangilla ois painanu menemään. 

Mukana oli jo jonkin verran uutta kalustoa, ja silläkin taholla tuntui hyvältä etenkin loppuleiristä. Myös reenit meni aika lailla nappiin ja hiihto alkoi tuntua koko ajan paremmalta. Kerran kävin treenin päätteeksi suunnistamassakin Iisakkipään alarinteillä. Kyseessä on yksi Suomen parhaista maastoista, ellei jopa paras. Suunnistus ei vaan tunnu voivan olla sujumatta ja nausteinen rastiväli toisensa perään tekee nautinnosta totta. Sikäli tämä on mahdollista, että maasto on oikeasti todella hyväkulkuinen, avoin ja helppo, mutta kartasta löytyy sopiva määrä mukavaa luettavaa jokaiselle välille. Lisäksi pohja on mitä parhainta: pääosin erittäin nopeaa, mutta myös vaihtelevaa ja varmaan lähes kaikki askeltekniikat tulee käytyä läpi. Siinä tuntee ittensä niin todella rautaiseksi ammattilaiseksi kun pistää maastoa rullalle poimien samalla lippuja kuin kypsiä hedelmiä.

Nyt on muuten talvi saapunut myös tänne Rovaniemelle. Luntakin on jo pikkusen ja pakkasmittari näytti aamulla -10 astetta. Kai se kohta tännekin latu tulee jos kelit jatkuu tämmösinä. Toivottavasti Portugalin reissun jälkeen jo pääsee baanalle, sitä ennen tuskin kuitenkaan kun lähtö on jo tiistaina. Mut eihän sitä tiiä.

Ei lisättävää

Ei niin lisättävää.

Tai no on lisättävää.

Kelit on ihan kohillaan ja ruoka maistuu jne. Nilkkalihakset on tietysti ollu tulilla etenkin ekalla vapaan lenkillä. Eilen sauvarinteessä oli myös ranteet tulilla. Eipä tuota oo tullu sauvojen kanssa heiluttua jalkaisin paljon koskaan ja sen kyllä huomaa. Reisistöt puolestaan on keränny tukkoisuutta mutta ehkä ne lähti tossa viime reenissä ku vedettiin 10 sekunnin sauvaloikka ja -juoksuvetoja ylämäkeen suhteellisen maksimaalisella vauhdilla. Se oli suoranaista tuuppaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Oispa joku irvistyskuva tähän vielä laittaa mut ei.

Huomenna onkin sitten taas 2 kpl hiihtoreenejä. Ekassa tais olla tehojakin, ootas joo. Pertsan vetoja vauhdin ollessa vk. Siitä sitten keskiviikkona rinttireeni vapaalla ja kotio. Pääsee taas nukkumaan pitkään.

Huomenna lumille

Pariin viikkoon ei ole ollut oikein mitään jutun aihetta mutta tänään nassahti. Voitin nimittäin Lotossa 2,5 miljoonaa puntaa vaikken edes ollut osallistunut kisaan! Puhelimeen tärähti kesken päivän viesti, jossa kerrottiin että puhelimeni on sattumanvaraisesti valittu vuoden ensimmäiseksi FREE LOTON voittajaksi. Eipä siinä, harvemmin sattuu näin isoja voittoja kohalle. Pitää vaan vastata sähköpostiin ja antaa tilitiedot ja sitä rataa.

Toinen juttu. Urheilulehden saamien tietojen mukaan NHL:ssä on vaikea saada paljoa peliaikaa, jos on lomaillut koko kesän ja rasvaprosentti huitelee siinä kahdenkympin paikkeilla. Se on yllättävä mutta karu tosiasia.

Huomenna Saariselälle. Parempi alkaa kohta pakkaamaan.

Ai niin. Ens viikko syyslomaa.

Voi pojat

Ei oo nyt mitään ihmeempiä mielessä, mutta kai sitä jotain aina keksii.

Nyt on koulussa meneillään lukuvuoden toinen jakso, ensimmäinen päättyi maanantaina olleeseen äidinkielen tekstitaidon kokeeseen. Melkein kaikki kokeet ollaan saatu jo takaisin, ja ihan tyytyväinen oon tuloksiin etenkin siihen nähden minkälaista rallia tuo eka jakso oli niin koulun kuin urheilunkin osalta. Myös syksyn kisoihin voi olla suht tyytyväinen, vaikka tikki ei puhutellut koko aikana niin kohtalaisia suorituksia tuli noin niinkun taidollisesti tehtyä.

Mutta nyt on uusi jakso ja uudet kujeet. Tahti on sopivan rento, lukujärjestyksessä on ainoastaan kolmea ainetta: matikkaa, bilsaa ja kemiaa. Tämä tarkoittaa yhtä tai kahta tuntia koulua päivässä. Ehtii sopivasti harjoittelemaan, ja kun on jokunen hyppytuntikin niin niiden aikana voi opiskella niitä asioita niin ei sitten illalla enää tartte vaan voi keskittyä ainoastaan harjoitteluun sekä lepäämiseen. Tähän jaksoon sisältyy myös paljon kivoja asioita, kuten syysloma, kauden päättäjäiset Portugalissa sekä Bulgarian leiri.

Olen myös ilmoittanut itseni elämäni ensimmäiselle hiihtoleirille. Kyseinen tapahtuma alkaa ensi viikon lauantaina päättyen seuraavan viikon keskiviikkoon paikan ollessa nimeltänsä Saariselkä. Siellähän saa sitten ne hiihtojumit jo hankittua niin ei pääse enää liian hyvin kulkemaan ennen huhtikuuta. No ei vaan, perussettiä vedetään ja koko talven kulkee. Keväällä sit vielä paremmin.

Joo joo mutta.

Kauden vikat

Kauden vikat kotimaiset oli siinä.

Kotimaan päätösturnee lähti käyntiin perjantaina A-luokan lennolla Helsinkiin. Kone oli nimittäin täynnä OH:n sinivalkoisiin väreihin sonnustautuneita kannattajia, harvemmin sitä kuitenkaan fanien kanssa pääsee lentämään samassa koneessa. Sen verran kuulostelin, että osa aikoi ilmeisesti käydä katsomassa jonku futismatsin lauantai-iltapäivällä ennen fanimatkan ehdotonta ja kauan odotettua huipentumaa - Alastaron sykkivää yötä.

Valmistautuminen yöhön noudatteli seuraavaa kaavaa: edellinen yöreeni/kisa SM-yö 2012, toissa viikolla kaksi verkkalenkkiä lamppu päässä.

Alku olikin hivenen haparoivaa mm. kaatuneiden puiden sekä suunnistuksen tökkimisen vuoksi. Tai no lähinnä ongelmia ilmeni siinä, että lamppu ei valaissutkaan metsää kuten päivällä vaan näkyväisyys oli pimeyden vuoksi oleellisesti heikompi. Tämä tuli niin sanotusti vähän päin näköä, olin muistellut ettei näissä olisi mitään eroa.

Joo mutta kohta pääsin ihan hyvään rytmiin ja koukkua tuli paljon muttei mitään megapummeja. Eniten vaikeuksia tuli esiin toisinaan aavistuksen hankalakulkuisimmissa paikoissa, mikä näkyi lähinnä suurina kaarroksina pahimpia vastaan tulleita, läpipääsemättömiä alueita kiertäessä. Ei tuo maasto mitään huonoa ollut, mutta välillä myrskytuhojen jäljet kyllä haittasivat menoa aika ikävästi.

Kirmulan kilsavauhti oli minsan kovempi kuin mulla, ja vaikka eri ratojen kulkukelpoisuudessa ja välien tyypeissä voi olla paljoltikin eroa, niin ennustajan lahjani sanovat että kohtaamisessa olisi melko suurella todennäköisyydellä muodostunut silmiinpistävä ero salolaisen hyväksi. 

Sunnuntaina oli sitten Miskanpäivärintti, kauden kotimainen päätös. Vessajonon huomattavasta pituudesta johtuen verryttelyaikaa jäi 12 min ennen kutsuntoja. Sehän piti käyttää hyödyksi, ja tahti olikin sen verran tiuhaa että luuppi halkesi ja lensi jonnekin Näsinpuiston puun juurelle. Saa käydä ettimässä mutta löytöpalkkiota ei ole luvassa.

No, hommahan oli varsin yksinkertainen: mennään sitten 12 min verroilla ja ilman luuppia. Kujuilin mallikartasta pahimmat rakoset ja selvisinkin niillä kiitettävästi. Karsinassa Sane heitti että kisa koolle. Lähdin piipistä rennosti perään, eikä Sane varmaan aavistellut mahdollista ohitusta. Olin kuitenkin sen verran tosissani, että enpäs varoittanutkaan edes mitään vaan otin rottakirin ja menin kaverista edelle.

Näin ollen kisa lähti hyvin käyntiin ja neljä ensimmäistä lippua poimin kuin rintteri. Tosin välillä jouduin vilkaisemaan myös karttaa. Vitoselle tuli sitten radan eka virhe: jouduin pysähtymään tien ylityksen jälkeen saadakseni selvää kartasta. Mahdollisesti myös väärä kierto tässä kohtaa ja homma alkoi muuttua epävarmemmaksi. Kutoselle juostessani Lönnström tuli vastaan ja tarkoituksena oli ottaa parempi reitinvalinta yläkautta. En kuitenkaan ollut nähnyt talon kulmalla ollutta aitaa ja jouduin kiertämään ekstraa. Lisäksi rastilla jouduin pysähtymään ja vaihtamaan suuntaa.

Ysille olin havainnut mallikartasta pienen ja huomaamattoman tosiasian: talon ja aidan vieressä on suunnistajan mentävä rako. Toteutin hieman liian epävarmasti, ja lopun tulin vääriä porrashässäköitä, olis pitänyt joko kiertää kutosen kautta tai sit tuota mun reittiä mutta yläkautta tuleviin portaisiin. Kympille juostessa otin kuitenkin taas homman haltuun, eikä lopussa tullut virhettä enää kuin 2-3 sek, tämä sillalle tulossa. Emil veti portaista ja ero pikkuisen kasvoi.

Kauden päättymistä juhlistin perinteiseen tapaan eli juoksemalla kisan jälkeen Pirkkalaan. Toimii! Tällä kertaa vain hiihtolenkki jäi tekemättä ja näin ollen myös Pirkkalan suurin kivi näkemättä.

Kartat:

Mummille terveisiä sairaalaan, kaikki on hyvin ja puolukkahilloakin on syöty, viimeksi tänään.

Koitan olla jonaki

Viime tekstin jälkeen tapahtunutta:

Keskiviikkona juoksin aluevalmennuksen ratatestissä viisituhatta metriä. Ajaksi tuli 16.46. Alku tuntui hyvältä, loppu ei. Mukana oli neljä juoksijaa. Juoksun aikana vallitsi sateinen sää mutta emme antaneet sen häiritä. Juoksun jälkeen ei tarvinnu mun ja Jyrin paljon henkseleitä paukutella. Otettiinpahan taas pojilta turhat luulot pois.

Viikonlopun vietin lähinnä harjoitellen sekä leväten, kuten urheilijan tapoihin kuuluu. Tein myös yhden taitoharjoituksen. Hyvin meni, yksi 10s koukku. Ei näkynyt karhuja eikä metsästäjiä.

Keskiviikkona juoksin aluevalmennuksen maastotestissä noin seitsemäntuhattaviisisataa metriä. Aikaa kului 34.03. Se on huono aika, noin 32 minuuttia on hyvä aika. Rankan koulupäivän jälkeen piti syödä ja juoda paljon, (seliseliseli) eikä juostessa olo ollut mukavin mahdollinen. Lisäksi viimeisellä kierroksella mun ja Aleksin kimppuun hyökkäsi kookkaamman puoleinen koira. Siinäkin meni aikansa ennen kuin se lakkasi roikkumasta paidan helmassa kiinni. 

Torstaina matkustin junalla Ouluun mummolaan. Matkalla opiskelin ahkerasti kouluasioita sekä värkkäsin vähän aikaa koneella. Perjantaina matkustin papan ja Villen kanssa asuntoautolla Rivieralle, jossa olimme yötä.

Lauantaina osallistuin SM-keskipitkän matkan kilpailuun. Aamupäivän karsinnasta tiukan seulan finaaliin läpäisi 20 urheilijaa kummastakin erästä. Itse selviydyin finaaliin ja sain viimeisen lähtöpaikan. Karsintasuoritukseen mahtui yksi koukku ja vähän muuta viilattavaa. Pidin varsin maltillista vauhtia, mutta kavereiden pummien johdosta tuttuja kasvoja näkyi heti ykkösrastilta alkaen.

Finaalissa lähdin samaan aikaan Kirmulan, Silvennoisen, Topias Aholan ja Akseli Ruoholan kanssa. Miikan ja Tompan kanssa vedettiin rintamassa kohti kaikkien ykkösrasteja vauhdin ollessa varsin maltillista. Lipulle tulin varmasti kuin paraskin taitopäällikkö.

Kakkosrastille tein reitinvalintavirheen, ja nautiskelin suht pitkän matkaa ojanotkelman hyväkulkuisesta pohjasta. Siinä oli niin ihana rullata!

Nelosen jälkeen luulin nähneeni Vertin selän. Hetken päästä varmistuin asiasta, mutta oli se SK:n paita vielä aika kaukana, metsä omasi vain sen verran hyvän näkyväisyyden. Kutoselle mennessä ohitin Vertin. Seiskalle tein virheen. Kasin jälkeen ohitin Vertin. Kympille tein virheen. Ennen rastia ohitin vielä Vertin. Homma lähti niin sanotusti lapasesta, ja juoksua voisi kuvailla sanoilla hermostuneisuus sekä ryntäily. 

Aijai, ei pitäisi tehdä tommosia. Onneksi heti sunnuntaina koitti uuden yrityksen aika.

Kyseessä oli siis SM-viesti paikkakunnan ollessa Saarijärvi. Itse suunnistin kolmatta eli viimeistä osuutta. Viesti lähti hyvin käyntiin Mikon ja Tuomaksen tehdessä asiaan kuuluvat suoritukset. Ei jännittänyt kavereiden puolesta yhtään, ja vaikka maagisesti juossut Pudasjärvi sekä KooVee ja Parma tulivatkin hienoisessa johtoasemassa vaihtoon, niin tiesin että kohta sieltä tulee mullekin karttaa yhtä suurella varmuudella kuin Lapin Kansa tippuu joka aamu postilaatikkoon. Ja sieltähän se Tuomas tuli, kavensi vielä lopussa pikkuisen eroa sen ollessa lopulta jotain 1.50 luokkaa.

Lähdin rauhallisesti liikkeelle ja tunsin ettei nyt ole paras isku juoksussa päällä, mutta pystyyhän silloinkin suunnistamaan hyvin. Eikä se juoksukaan nyt huonolta tuntunut. Kakkoselle tein muutaman sekunnin koukun, mutta näin avonaisessa maastossa jo Parman Ruoholan selän. Tien ylityksen jälkeen mulla taisi olla ulkorataa tarjolla, mutta takaisin tielle tullessa näkyvissä olivat sekä Aleksi että Aksu. KooVee juoksi muutaman metrin edellä. 

Tiellä annoin muiden tilanteen vaikuttaa liikaa omaan suoritukseen ja lähdin liian aikaisin tieltä kuusikkoon ajatuksena edetä piilossa suoraviivaisemmin rastille. Tosiasiassa metsä oli hidasta juosta, ja lisäksi ajauduin hieman sivuun minkä vuoksi eroa kasvoi jonkin verran. Seuraava väli oli vähän pitempi, alkuun tietä ja loppu kangasmaista harjumaastoa. Karttaa katsoessa kävi varsin selvästi ilmi, että loppu tulisi olemaan pääosin juoksukisaa. Tiellä lisäsinkin yhden pykälän vauhtia ja ohitin KooVeen.

Kankaalla suunnistus oli helppoa, ja jonkin matkaa edessä, parhaimmilla paikoilla näköetäisyydellä liikkuivat Aleksi, Aksu sekä Pyrinnön toista osuutta vienyt Vili Mustonen. Tässä kohtaa aloin miettiä jo loppuratkaisuita. Ajattelin, että jos kiskaisen pojat nopeasti kiinni, joudun hapoille ja Aleksi tulee sit kannassa loppusuoralle ja menee mahdollisesti ohi. Ei ollut mikään tajuton vire juoksussa, joten päädyin siihen että otan pikkuhiljaa kiinni ja lähdetään suht samanvoimaisina kiriin. 

Parin välin aikana otin poikia tasaisen varmasti kiinni, ja kolmanneksi viimeiselle rastille tullessa olin jo hyvin lähellä. Fiilikset tärähti tappiinsa ja alamäkeen täysillä rullatessa kaikki juoksun kulkemattomuudet ynnä muut vähäpätöiset seikat unohtuivat. Leima heti Aleksin jälkeen ja aloitin kirin välittömästi. Kaksi viimeistä väliä oli melko tarkasti muistissa, ja suunnistamisen vuoksi juoduin hidastamaan vauhtia ehkä kahden sekunnin verran. Lisäksi vikalle rastille oli hyvä seurata parhaimmilta näyttäviä uria. 

Tulin loivaan ylämäkeen niin paljon kuin rahkeissa oli varaa ja onnistuin pitämään Aleksin takana. Huhhuh, mutta ei mennyt kuitenkaan niin dramaattiseksi että olisi ratkaistu loppusuoralla.

Pohjoseen tuli siis kaksoivoitto, Aksu ankkuroi Parmalle pronssin. Pudasjärvi taisi yllättää kyllä itsensäkin, niin hienosti pojat juoksi. Sen siitä saa kun suunnistaa hyvin ja juoksee lujaa.

Eilen alkoi sit koulussa koeviikko eli provvecka. Itellä oli kutoskoodin kohalla liikunta, mikä tarkoitti Cooperin testiä klo 9 Keskuskentällä. Saavuin paikalle puoli ysin maissa lämpömittarin näyttäessä +3 astetta. Takasuoralla puhalsi arktinen pohjoistuuli, ja Rivieran jälkeen kentällä oli kylmää kuin pohjoisnavalla. Aloin verkkaileen, ja pian kävi ilmi että testiä oli tuntemattomasta syystä johtuen siirretty alkavaksi klo 9.30, mutta todellisuudessa pilli vihelsi kellon näyttäessä 9.50.

Olosuhteista ja viikonlopun kisoista johtuen oli selvää, ettei tänään tehdä kovin kummoisia tuloksia. Niinpä 3610m oli oikein hyvä mulle. Tosta vaan juoksemalla kuitenkin suunnilleen sata metriä enemmän kuin viime syksynä. 

Nyt pitää lopettaa ettei tule liian pitkä teksti, se olis paha juttu se.

Niin tai

Juu, mistäs sitä alottais. On tässä tapahtunut yhtä ja toista mut toisaalta ei juuri mitään. Tiistaina tein aamutreeninä suunnistusvetoja Oukulla. Äiti oli kuvaamassa ja iskin materiaaleista uuden videon nettiin. Laatu meni jostain syystä niin heikoksi, että itelläkin yököttää kattoa. Ei sitä useampaa kertaa varmaan pysty kattomaan mut ehkä kerran se menee. Jos joku ei oo vielä kattonu niin täältä se löytyy.

Kisoissa oli sit ehkä huonoin kulku sitten KLL:ien. Johtui varmaan siitä, että on tullu pari kertaa hiihdettyä mäkeä ja tuossa keskiviikkona taisin myös tehdä 3 sarjaa penkkiä. Ihan mikkihiiripainoilla, mutta toka kertaa elämässäni tein niin eiköhän käden paksuus kaksinkertaistunut. Yritä siinä nyt sitten juosta, hengästytti niin paljon että olin tukehtua. Kävin myös puntarilla ja n. 1,5 kg tuli lisää massaa. Nyt mie painan aamullakin 70.

Oli kyllä typerä päähänpisto, ei taida toistua enää niin kauan kuin vielä suunnistan. Kyllä ton hiihdonkin nyt täytyy kulkea ilman mitään voimaharjoittelua. Onneksi tänä talvena aletaan hiihtään kymppiä ja siitä ylöspäin niin kunto on ainoa mitä voi syyttää jos ei pärjää.

Karsinnassa leivoin alkuun pari koukkua mut loppu tuli ihan jees. Oli se vaan kun meinas tukehtua omaan hengitykseen. Finaalissa oli ihan raastoisa rata tarjolla. Heti alkuun vedin Pikku-Syötteen päälle, siinä tuli oikein veren maku suuhun! Näin huonossa tikissä kun on niin en jaksanut juosta koko mäkeä päälle vaan pari kävelyaskelta piti ottaa vaikkei ollut edes kovin jyrkkää. Juoksu kulki ihan ok kunnes tein kakkoselle ruman pummin. Sukelsin jonnekin vasemmalle, siellä oli parikin suppamuodostelmaa muttei lippua. Kartta auki, ja ihmettelemään että missäs sitä mahdetaan olla. Rastivainu pelasti, lippu haisi jo melko kaukaa, tosin hivenen heikkona. Mutta hieman kun veti sieraimiin lisää ilmaa niin löysin oikean suunnan ja pääsin morjestaan lippua.

Tän jälkeen en päässy enää mihinkään ja loppu tuli tallustellen. Vikalle rastillekin tulin kädet polvissa koko välin. Mahoton sauma jos ei kulje.

Katseet oli kyllä siirretty ens kauteen jo kesäkuussa, mut onhan tässä EM-kisoja sun muita vielä tulossa. Sinne jos sais kelpo iskun taas päälle niin ois hyvä, mut kyllä tää syksy menee ihan treenailun ehdoilla. Hiihtämäänkin varmaan pääsee ennen Portugalia. Muttamutta, keväällä tullaan toivottavasti hoikassa kunnossa ja tikissä. Talvella pitää vaan pysyä alle 70 mittarissa, yli ei vaan saa mennä. Se on ehdottoman liikaa mulle.

Nyt tästä jatketaan treenailuja ja seuraavat kisat on kahden viikon päästä, SM-sentteri ja riley.

Ja keskiviikkona AV-ratatesti, jos nyt alle 17 min pääsis.

#angsti

Afterski

Nyt on kaikki kolme matkaa tahkottu ja tässä sitä odotellaan konetta jotta pääsis lenteleen kotia kohti. 

Henk. koht. kisassa taisin tehdä virheitä jotain 1,5 minuuttia. Ei oo nyt karttaa tässä mutta enköhän suunnilleen muista, miten rata eteni. K-pisteen jälkeen lähti useampi polku ylös rinteeseen ja otin niistä yhden liikaa vasemmalta, mutta ei siinä montaa sekuntia mennyt. Rastille asti oli aika lailla puskaa, hieman ilmeni epäröintiä mutta aika suoraan tulin lipulle. Kakkoselle kiersin heti rastilta lähdettäessä jyrkähkön mäen nokan kokonaan vasemmalta, suoraan olisi voinut olla nopeampi. Tosin vaikea sanoa minkälaista risukkoa siinäkin olisi ollut. Rastinotossa oli taas pientä epävarmuutta, en oikein tiedä mistä sekin taas johtui. Keskittyminen oli mun mielestä kuitenkin hyvällä tasolla, ehkä siinä sitten vähän epämääräistä oli tai jotain. Levitin kartan vähän matkan päässä rastista, mutta tiesin että ei se kaukana ole ja siinähän se viereisessä kolossa sitten näkyikin kun kurkkasin sinnepäin.

Kolmoselle otin omasta mielestä hyvän reitinvalinnan, tosin alkumatkan valkoisella ja pikku pateilla kuvattu alue oli todellisuudessa karmeaa risukkoa. Rasti nasahti hyvin kohdilleen. Nelonen ja vitonen oli lyhyitä välejä, ja tein niille molemmille isot koukut, yhteensä joku minuutti. Neloselle lähdin aluksi hyvin rastilta, mutta juoksin liikaa rinnettä pitkin enkä katsonut vasemmalle. Vitoselle en tiedä vieläkään, mitä tein. Piti nousta kumpareiden välistä, mutta jotain siinä kävi ja löysin itteni jostain ihan muualta kuin missä piti olla. Lisäksi rasti oli taas läpipääsemättömän puskan takana, sinnekin piti kiertää ihan kunnolla. Onneksi kartassa oli valkoista väriä niin osasi varautua tähän kiertoon.

Kympille asti meni muistaakseni ihan mukavasti. Yhdelletoista tullessa olin tarkalleen kartalla polulta lähtiessäni ja tähtäsin mielestäni tarkasti rinteeseen. Epäilyttävän näköinen kallioaluekin osui sopivasti kohdalle, ja liikaa vasemmallehan se meni. En tiedä, tuntui että rasti oli aika yllättävän alhaalla. 

Lopussa ei ollut mitään ihmeempiä, aika juoksua se oli. Juoksu ei muuten tuntunut kovinkaan hyvältä, sairastuin nimittäin NuJun jälkeen flunssaan. Aika tukkoista oli ja kädet hyytyi jossain puolimatkassa, vissiin oli liian raskaat kuntopallot keskiviikon aamutreeneissä.

Illalla oli sitten perinteinen disco. Alku oli melko laimea, mutta kyllä se tunnelma siitä pikkuhiljaa lähti nousuun vaikka muutama hyvä biisi, esimerkiksi Cheekin timantit, jäi kokonaan kuulematta. Mutta tosi kiva ilta oli sit loppujen lopuks.

Viestissä olin C-sarjassa ankkurina. Meidän joukkueen viesti ei mennyt ihan nappiin, Mikolla tuli joku virhe ja Anna loukkasi kätensä. Vaihdossa eroa kärkeen oli n. 12 min mutta Lahdella ei ollut jatkajaa, ja muistaakseni Jopis tuli viitisen minuuttia Lahden takana joten noin 7 min taisi olla lähtiessä eroa johtavaan Mikkeliin. Tompalla taisi olla pienoinen hajurako, mutta kohtalaisen pian häntä jahtaamaan lähtivät ensin Jyväskylä ja Miro, sekä noin minuutin päästä varsinainen letka, johon kuuluivat mm. Hankasalmi (Aleksi), Helsinki 2 (Arttu), Helsinki 4 (Veli) ja Helsinki 1 (OoPee). Oli siinä myös Imatraa, Muuramea ja vissiin vielä yksi Helsingin joukkue ennen meitä ja Tamperetta. Paremmin tilanteen varmaan käsittää kuitenkin tästä. 

Annan käden vuoksi Alpo sai kartan hieman mua ennen, mutta juoksin hänet K:lle kiinni. Ykkösväli oli heti kohtalaisen pitkä, alussa oli polkua aika pitkään mutta loppu sitten metikköä. K:lta lähtiessä seurailin polkuja Alpon peesissä, siinä oli hyvä tulla. Vauhti oli sopivan rivakkaa mutta kuitenkin leppoisaa. Ison mäen häämöttäessä hyppäsin polulta sivuun, ja niin teki kohta myös Alpo. Itellä oli tarkoitus juosta mäki viistosti ylös ja kiertää korkein kohta hivenen vasemmalta. Näin teinkin, mutta mäkeen lähdettäessä Alpo erkani oikealle. Ajattelin hänen ottavan aiemmin mäen päällä menevän polun alle ja yritin pitää hyvää tahtia päällä rinteessä. Mäen päälle tultuani vilkuilin sekä vasemmalle että oikealle, ei näkynyt Pyrinnön paitaa. Tiesin, etten ainakaan näköetäisyyttä voinut reitilläni hävitä, ja jatkoin sujuvasti kohti omaa rastiani. Vähän ennen rastia näin Alpon jonkin matkaa oikealla, oli poika vetänyt suoraviivaisesti tiheikön läpi. En jäänyt odotteleman, vaan jolkottelin hyvää kyytiä loivassa rinnemaastossa poimien samalla kakkosrastin ennen isolle polulle tultuani. Polku teki puolessa välissä melko selvän ässän, mutta varmistin kartasta enkä lähtenyt vielä siitä mutkasta. Toisesta mutkasta ryskin sitten pusikkoon ja rasti ilmoittautui taas varsin napakasti. Neloselle tein radan suurimman virheen, hävisin siinä 20 sekkaa nopeimmalle. Veikkaan, että olisi pitänyt lähteä rastilta heti vasemmalle mäen päälle. Itse lähdin ensin suorahkosti, mutta tulin päätin kuitenkin nopeasti juosta mäen päälle. Tai sitten oikealta, ei ole nyt karttaa niin en muista tarkalleen. Lippulle oli jokatapauksessa pari käyrää pudottamista ylhäältä tultaessa. Parilla seuraavalla välillä ehkä muutaman sekunnin reitinvalintavirheet, mutta voi olla etten lötänyt uraa tai sitten tossu ei ollut niin syönnillään. Tämän jälkeen tarjoiltiin pari pitempää väliä kilpailukeskukseen, ja siinäpä se rata sitten aika lailla olikin.

Juoksu oli ehkä hiukan parempaa kuin eilen, mutta ei vielä erityisen vahvaa. Ei kyllä mitään kauhean huonoakaan, kai se ihan perus kulku oli. Rautainen kunto ei kuitenkaan hälyttänyt turvatarkastuksessa, kuten Anttolaisella JWOC-katsastuksiin lähdettäessä. 

Menin muuten syömään vanhaan tuttuun paikkaan huomatakseni, ettei Chicken Alfredo ollut enää listalla. Jouduin tyytymään johonkin BBQ-juustohampurilaiseen, oli sekin kyllä ihan syötävää.

Mut joo, pitää nousta kohta koneeseen.

Kotimatka on pitkä mutta siihen on totuttu

Nyt on sitten viikonlopun lenkurat tehty. Sanoisin, että pikkuisen meinaa ehkä väsyttää.

Eilen käytiin ravaamassa Paavo Nurmella 7,5 kierrosta. Verryttelyssä tuntui jo ihan hyvälle, eikä jännittänyt yhtään. Paukusta säntäsin matkaan ja kaarteen jälkeen hakeuduin omaan paikkaani letkan keskivaiheilla. Vauhti oli kärkijuoksijoilla heti alusta lähtien sen verran tuimaa, että suunnistajien ja heikompien juoksijoiden jättäytyminen omaksi letkakseen oli tapahtuva oikeastaan jo ensimmäisellä kierroksella. 1000m väliaika kärjellä oli 2.56, itellä suunnilleen 3.08. Matkavauhti tuntui sopivan leppoisalta, ja tyydyin siihen enkä sen kummemmin laskenut kierroksia vauhtia pitääkseni. Veikkaan että jos olisin lähtenyt esim. 4.-5. sijojen vauhtiin, niin hapot olisi tulleet aika samantien. Puputti ja Mikko oli vetohommissa, itse tyydyin tulemaan poikien varjossa. Toisella tonnilla tunnelma letkassa tiivistyi, ja siitä saatoin aistia vauhdin hivenen hidastuneen. Toka donitsi tultiinkin n. 3.17 ja väliaikojen huutelijat huutelivat että nyt ollaan jäljessä 9.30 aikataulusta. Puputti taisi huolehtia vauhdista, ja aavistuksen verran lähdettiin kiristämään. Tokavikan kierroksen takasuoralla kokeilin, ja heti tuli muutama metri eroa. Ei kuitenkaan tuntunut riittävän hyvältä pitkään kiriin, joten hölläsin ja pojat tuli taas kantaan. Takasuoralla kaverit lähti ja ite olin niin unessa, että jäin kolmannelle paikalle. Loppusuoralle tultaessa sain kyllä ihan hyvän rytminvaihdoksen aikaan, mutta melko nopeasti kävi selväksi, ettei tänään suunnistajien herruuteen ole asiaa. Mikko voitti n. pari metriä, mie tulin toiseksi. Puputin voitin suunnilleen isojen rintalihasteni mitalla eli varsin niukasti. Aika oli kai jotain 9.26 luokkaa eli entinen recordi parani tommoset 16 sekkaa. Hyvä juoksu siis.

Tänään kisailtiin NuJu Kouvolan rapakivimaastoissa. Nimitys kuulostaa mielestäni jotenkin erikoiselta, ite en ainakaan tiedä eroaako tuo kauheasti mistään normaalimaastosta. Enkä tiedä, missä sitä jotain rapakiveä tuolla oli, ihan tavallisilta ne mun mielstä näytti. Mutta joo, pelihän oli pelattu jo ennen kuin pääsin itse metsään. Nelossijasta kuitenkin vielä kamppailtiin. 

Juoksu lähti alusta hyvin käyntiin, ja tunne oli oikeastaan yllättävänkin hyvä. Pikkusen säätöä oli kahdella ekalla välillä, mutta tunne oli se, että Granqvistia pystyi ahdistamaan tossulla. Otettiin vähän eri reittejä, mutta leimasin kuitenkin kummallakin rastilla ennen. Kolmoselle teinkin sitten erittäin typerän virheen. Olin tullut pikku koukulla rastille, ja lähtösuunta oli väärä. Lisäksi kattelin seuraavien rastien koodeja kartan takaa, enkä kerennyt lukemaan kumpareita sun muita. Näin kun Granqvist lähti vasemmalle mutta miepä menin oikealle. Saihan siellä puskassa keräillä itteensä ihan kyllikseen. Neloselle mennessä näin Ravinenin paidan, oli poika menossa jo vitoselle. Ainakin minuutin virhe siis. Kieltämättä korpesi ankarasti, mutta mitäs sössit, niin. Fiilikset ei ollu ihan tapissaan, mutta jotenkuten seuraavat liput löytyi. Juoksupuolella alkoi olla jo aika tummaa. Turhien kaarrosten saattelemana lähdin pitkälle välille edessäni Haldenin sinipunavalkoinen suunnistuspaita. En pystynyt lisäämään vauhtia, juoksu oli sitä luokkaa että ei niin mihinkään. Ennen yleisörastille tuloa kuitenkin tavoitin Haldenin sekä Kangasalan. LP otti kuitenkin pikaisen eron pienestä letkastamme kurvatessaan eri hajonnalle, ja jatkoimme matkaa kaksin. Yhdelletoista otettiin eri valinnat, mulla oli vähän nopeampi. Yleisörastilta lähtiessä meno oli suorastaan hiippailua, mutta mikäs siinä kun ei päässy. Kolmelletoista menin väärää polkua, mutta tulin tulin rastille parin sekunnin sisällä Haldenista. Jäin kuitenkin hieromaan koodia, ja rastilta lähtiessä Haldenin paita meni jo kaukana, hyvä että näköetäisyydellä. Seuraavalle rastille tulin hieman haistellen, mutta tiesin olevani oikealla nenällä ja etsin vain kiven siitä reunalta. Samassa Halden nousi oikealta rinteestä samalle rastille. Lopun olin katsonut jo aiemmin valmiiksi, eikä siinä tarvinnut montaa kertaa karttaa vilkaista. Halden pysyi melko helposti takana, eikä loppua tarvinnut tulla ihan täysillä. Silti piti vähän huilia maalissa, oli sen verran tumma kisa.

Parma, HS ja TP näytti miten pitäisi juosta. Otetaan tästä taas oppia, ja eihän tää kuitenkaan ollu kuin yksi viestikilpailu. 

Onnittelut menestyjille!

Kisaennakot

Kävin äsken todistamassa kulkua, joka oli tullut takaisin. Ei tämä homma nyt sittenkään niin tuurista tunnu riippuvan, ihan taitomiehiähän tässä aletaan kohta olla kun vain hoksaa oikeat asiat. Viime tiistaina oli nimittäin eräänlainen harjoite, jonka vaikutukset olivat samankaltaiset kuin edellisen eräänlaisen harjoitteen. Käytännössä 4-5 päivää menee harjoituskivuista toipumiseen ja lisäksi pari päivää muuten vaan ennen kuin kroppa ottaa taas käskyjä vastaan.

Nyt taitaa kalenterissa lukea päivän kohdalla keskiviikko, mikä tarkoittaa sitä että 3000m on edessä ylihuomenna. Ennen kuulumattomana taktiikkana on rikkoa oma ennätys (9.42). Uskoisin 9.30 menevän rikki, hyvänä päivänä joku 9.20 voi olla mahdollisuuksien rajoissa. Kovaa lähteminen on perjantaina ankarasti kiellettyä. En aio toistaa SM-maastojen taktiikkaa, jossa lähdetään niin kovaa, että kilometrin kohdalla juoksu tyssää siihen paikkaan. Vantaallahan kävi niin, että olin alussa kolmantena, sitten hyydyin ja Antun letka tuli ohi. En pystynyt edes hyppäämään peesiin, vaan oli pakko antaa heti siimaa. Lopussa korjasin tilannetta muutamalla ohituksella, mutta ei se paljoa enää auttanut.

Juoksun tavoiterakenne voisi olla siis esimerkiksi seuraavanlainen: 1.tonni 3.10, 2.tonni 3.10, 3.tonni 3.00. Esimerkki maastojen kaltaisesta juoksusta on loppua kohti hyytyvä eka tonni 3.00, toka tonni taistellen 3.20 ja vika 3.10. Jos saisi kerrankin tehtyä sellaisen nousujohteisen juoksun, niin voisi olla tyytyväinen. Kiritaistelut hoitunee ennakolta hyvin, etenkin jos mennään alle 200m kiriin. Katotaan mitä tulee.

Lauantaina sitten tuoreilla jaloilla NuJu. Joukkue on tikissä kuin tikki, ja noudattelee seuraavaa järjestystä:

1. Tuomas
2. Mikko
3. Sanni
4. Sniper
5. Ella
6. Anna
7. mie

Toki kovia joukkueita on monilla muillakin, joten hieno kisa on ehdottomasti tulossa. Virheisiin ei liene varaa kellään.

Kirjoitin eilen pienen jutun myös Leimaus 2014-leirin Facebook-sivuille. Siellä jokainen OH:n junnu vuorollaan raapustaa muutaman sanan keskiviikkona julkaistavaksi omiin kuulumisiin tai vaikkapa ensi vuoden Leimaukseen liittyen. Kyseiseltä sivulta voi siis seurata, mitä OH:n junnuille kuuluu ja kenties millainen leiri ensi kesäkuussa on tulossa.

Ei nyt ehdi raportoimaan tämän enempää, on nimittäin sen verran iso kasa läksyjä tuossa pöydällä odottamassa.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan

...kunnes paranee taas. Näin on käynyt mulle tikin osalta. Kuntohan on edelleen olemassa, mutta ei nyt niin sanotusti oikein lähde. Hermostolla on ilmeisesti jotain kulkua vastaan. Tuossa kohta pari viikkoa sitten oli paras kulku mitä on nähty ikinä koskaan, mutta sen jälkeen on tultu vähän peruutusvaihteella. Eilen kävin radalla tunnustelemassa 3000m tavoitevauhtia kakssatasilla 200m palautuksin. Kolmeen seiskaan sai ihan työstää. Vikan vedin täysillä, ja meni 28. Kroppa ei nyt vaan ota vauhtia vastaan.

Sanoisin, että yksi eniten asiaan vaikuttavista tekijöistä on se, että urkan kylpylä on vuosihuollossa. Yritä siinäkin nyt sitten palautua. Eikä ole tullut muutenkaan sitten sinne huoltavia vierailuja tehtyä.

Tänään oli sitten maakuntaviestijutskat Kemissä. Aamulla oli minimaakuntaviestin ankkuriosuus, kunnioitettavat 2,2 km. Ei mainittavammin kulkenut, mutta suunnistus sujui. Päivällä vielä maakuntaviestin ankkuripätkä, 5 kilsaa. Tunsin lähtiessä, että nyt on happo läsnä koko olemuksellaan. Siispä otin astetta kevyemmän vauhdin mitä aamulla, ja taivalsin sillä eteenpäin. Yksi tyhmä koukku tuli, ja sen lisäksi ruskisteluja useampi minuutti. Luulisi olevan vaikea ruskistaa rasteja noin paljon, mutta itseltäni se tänään onnistui. Toki ei ollut mitään kauhean selviä kohteita, mutta silti. Lippuja pitäisi vaan halkaista aamupäivän malliin, muuten hommasta tulee jatkuvaa epävarmuutta kuten myöhemmin päivällä.

No niin, ei se mitään. Kyllä tästä vielä noustaan kahta kauheammin. Ainakin yksi hyvä viikonloppu tulee myös tälle syksylle, se on faktaa. Urheilu nimittäin pohjautuu yllättävän paljon sääntoihin. Säännöllisin väliajoin se kulku itsellänikin näyttäytyy, vaikka valmentautuminen ei ole vielä täydellistä. Tiedä vaikka jo ensi viikonloppuna. Suurinta roolia vielä tässä vaiheessa näyttelee tuuri, joten en osaa sanoa.

Se ois nyt iltaverkalle.

Kouluhommii

Tietovisa on nyt onnellisesti takana. Äänestysvilkkaus taisi olla viimeisessä kysymyksessä jopa ylivoimaisesti vilkkainta luokka, joten tähän on sitten kai hyvä lopettaa. Vai olisikohan pitänyt vielä jatkaa, kun kerran äänimäärä alkoi nousta? No kuitenkin, päätös on tehty ja kyseinen villitys on nyt ohi. Oikea vastaus viimeiseen kysymykseen oli monipuolinen työstö jne, tai ainakin piti olla. Oli kohtuu vaikea kysymys suomeksikin, niin yritä nyt sitten jotain vielä englanniksi selittää. Näköjään vastasin myös yhteen väärään kysymykseen. Ilmeisesti kuulossa on jotain vikaa. No en tiedä, en vaan jaksanut kuunnella kovin tarkkaan siinä kun puhaltelin vielä keuhkoja tyhjäksi, ja kysymys meni pikkuisen ohi. Enkä jäänyt varmistelemaan, vaan arvasin ne muutamat sanat mitä en kuullut ja sepostin sitten ihan väärää juttua. Jotain arveluksia se herätti, kun haastattelijat hymyili siihen malliin että nyt taisi tulla heitettyä astetta hauskempi vastaus. No, vikana päivänä kysyttiin käytännössä sama kysymys ja silloin sain sentään soperrettua, että edellisessä otatuksessa otin noin kymmenisen sekuntia takkiin. Kumma kun menneitä kysellään, itse ainakin keskityn tulevaisuuteen parempien suoritusten toivossa.

Koulu on pyörähtänyt jo hyvään vauhtiin, ja yllättävän raskaalta on tuntunut. Perjantain, ekan (lähes) täyden työpäivän jälkeen iski heti väsy. Ihan meinasi alkaa kiukuttaan, kuten vanhoina hyvinä aikoina. Koko kesä kuitenkin mennyt suhteellisen hyväntuulisissa merkeissä. Mutta ei se mitään, tänään meni jo paremmin, vaikka kyseessä on viikon raskain päivä koulun osalta. Meni jopa niin hyvin, että koulun jälkeen astelin hyvävoimaisena kirjastoon lainatakseni 2 kpl Zane Greyn romaania. Niistä pitäisi sitten joskus tulevaisuudessa jutella kolmihenkisen ryhmän kanssa aiheesta villin lännen kulttuuri. Johonkin kulttuuriin liittyvää kirjaa piti olla, ja me otettiin tosiaan tuo villi länsi. 30 minuuttia siitä muistaakseni pitäisi turinoida. Ja mikäli oikein ymmärsin, niin juttu on ekan kurssin tärkein arviointiin vaikuttava tekijä. Nyt pitäisi vaan päättää, kumman noista kahlaa läpi. Siitä sitten vaan lukemaan ja lukupäiväkirjaa täyttämään, sitähän tässä on odoteltu koko pitkä ja tylsä kesä.

En nyt muista tarkalleen mistä syystä, mutta anyways, ollaan koulussa jouluun asti Porokadulla. Ei tuo nyt mitenkään mihinkään liity, mutta tahtoo sanoa että siellä on hyvää ruokaa, koska eri keittiö kuin kaupungin koulussa. Tarkoittaa 0 kasvisruokapäivää ja useita eri ruokavaihtoehtoja. Tänään ruokavalioni oli astetta rasvaisempaa, nimittäin rasvassa kylpeviä lohkoperunoita. Hyvää oli. Nyt vaan odotellaan, koska roppa antaa takas hyvää. 

Ei kai tuosta koulusta sen kummempia. Sen kyllä sanon, että ainakin omalla kohdalla käy niin että suhteellisen tarmokkaan opiskelun jälkeen kaikki asiat unohtuu kätevästi parin kuukauden aikana. Etenkin kesä on otollista aikaa tälle muistin rappeutumiselle. Nyt sentään muistin jotain, hyvä merkki. Ja näkeehän sen tuosta haastattelustakin, ettei ole 7 vuoden englannin opiskelu mennyt hukkaan! Kyllä sieltä sentään jokunen sana muistista löytyi, joku impulssi tuli aivohin ja silleen... No niin, eihän noita nyt vaan muista. Periaatteessa siis sama asia kuin suunnistuksen kanssa talven jälkeen, paitsi että silloin mikään ei ole unohtunut ja kaikki asiat tulee vanhaan malliin selkäytimestä. 

Nyt muuten luistaa juttu hyvin, eipä ole tullutkaan tämmöistä hurmosta koettua vähään aikaan. Sormet suorastaan juoksevat näppäimistöllä. Yleensä se on nimittäin silleen, että lenkillä tulee kyllä juttuja mieleen, mistä voisi kirjoitella, mutta odotahan kun pääset koneelle. Sanainen arkku onkin melkonaisen tyhjä.

Huomenna kasilta urlu info ja siitä sitten kouluun. Keskiviikkona alkaakin jo aamureenit. En ole ainakaan vielä minkäänlaista ohjelmistoa nähnyt, mutta ilmeisesti jotain hallissa työstelyä on luvassa. Valmentajana toimii Susanna Parkkisenniemi. Torstaina myös reenit ja sitten päästäänkin jo perjantaihin, joka ehkä sittenkin on viikon pahin päivä. Aamu alkaa ihanasti 8.00-10.15 pitkällä matematiikalla, välissä on 5 min taukoa. Sitten on vissiin 75 min joko opinto-ohjausta tai liikuntaa, ja iltapäivällä vielä fysiikkaa ja äikkää, 75 min kumpaakin. Onneksi tässä tulee aika monta perjantaita oltua reissun päällä. Pari poissolohakemusta onkin jo noudettu, tuossa ne odottelevat tietojen täyttämistä ja rehtorille makusteltaviksi viemistä. Harmi että SM-pitkät on tänä vuonna niin lähellä.

Näin ne päivät pyörii, ja sunnuntaina onkin jo maakuntaviestikarkelot Kemissä. Sitä rataa sitten etiäpäin, kisakalenterihan onkin jo julkaistu tuossa jokin aika sitten. Pikku hiljaa voidaan myös alkaa fiilistellä ratakolmosella. Siitä ja muista asioista kuitenkin lisää tuonnempana. 

Kohta pitää yrittää nukkumaan, taktiikkana on nimittäin saada lisää yöunta

jotta tätä pyöritystä jaksaa.